Puhelimen merkitys ylikorostunut

Suomalaislapset saavat älypuhelimen tyypillisesti seitsemänvuotiaana, kun aloittavat koulun. Kuusivuotiaista älypuhelin on joka kolmannella, ja 4-5-vuotiaistakin joka kymmenennellä. Tiedot ilmenevät tuoreesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin vanhempien näkemyksiä lastensa älypuhelinten käytöstä.

Joka seitsemäs vanhempi on sitä mieltä, että heidän lapsensa sai puhelimen aiemmin kuin olisi pitänyt. Lähes kolmannes vanhemmista on sitä mieltä, että sopivin ikä lapselle saada älypuhelin on yhdeksän vuotta tai enemmän.
–Vanhemmat selvästi haluaisivat hankkia älypuhelimen lapselle vasta myöhemmällä iällä. He kuitenkin toimivat toisin: avovastauksien perusteella syynä voi olla ryhmäpaine tai se, että markkinoilta ei oikein löydy muita kuin älypuhelimia, johtaja Sylva Vahtera tutkimuslaitos IRO Researchistä sanoo.
Lasten vanhemmat ovat huolestuneita erityisesti siitä, että lapsilla on puhelimillaan pääsy haitallisiin sisältöihin (68% erittäin tai melko huolestunut) ja että lapset viettävät liikaa aikaa puhelimensa kanssa (55%).

Älypuhelin vie huomion

Pienempien, 4-7-vuotiaiden lasten, vanhempia huolestuttaa älypuhelimissa erityisesti niiden liikakäyttö: se, että aikaa ei jää enää leikkeihin tai ulkoiluun. ”Pitää puhelinta elämänsä tärkeimpänä asiana – jopa kavereita tärkeämpänä”, kuvasi eräs vastaaja.
Toinen keskeinen huolen aihe on, että älypuhelinta käyttäviin lapsiin ei saa kontaktia, että he ovat omassa kuplassaan. ”Keskittymiskykyä se tuntuu syövän, ajantaju katoaa helposti eikä itsehillintää löydy käytön rajoittamiseen”, tutkimuksen avovastauksissa todetaan.
8-12-vuotiaiden lasten vanhempia huolettavat lasten sosiaalisen median käyttö ja omien tietojen antaminen eri palveluihin, nettikiusaaminen sekä internetin haitalliset sisällöt.
Lasten älypuhelimen käytössä vanhempia ärsyttivät eniten hetket ”Kun lapsi ei kuule mitä yrität hänelle sanoa” (64 % piti ärsyttävänä), ”Kun näen että puhelimen käyttö vaikuttaa lapseni onnellisuuteen” (47 %), ”Kun lapsi jää ulkoilemisen sijasta sisälle” (33 %) sekä ”Perheen yhteiset ateriat” (31 %).

Vanhemmat eivät tiedä

Vain joka kymmenes vanhempi tarkistaa päivittäin mitä lapset ovat älypuhelimellaan tehneet. Puolet vanhemmista ei tee sitä lainkaan tai vain silloin tällöin. Mitä vanhempia lapset ovat, sitä vähemmän vanhemmat tietävät, mitä lapset puhelimellaan tekevät.
Vanhemmista 30 prosenttia ei myöskään tiedä, miten lasten älypuhelimen yksityisyysasetuksia muokataan. Neljäsosa ei usko, että he osaavat auttaa lastaan puhelimen ja digitaalisten sisältöjen turvalliseen käyttöön – heistä suuri osa haluaisi kuitenkin tämän taidon oppia.
Vanhempien mielestä lasten älypuhelimen ylivoimaisesti tärkeimmät ominaisuudet ovat, että he voivat olla yhteydessä lastensa kanssa soittamalla tai tekstiviestein ja se, että lapset voivat olla yhteydessä kavereihinsa. Internetiin pääsyä piti erittäin hyödyllisenä vain 17 prosenttia vanhemmista ja verkkopelien pelaamista vain kaksi prosenttia vanhemmista.
Vanhemmat uskoivat, että heidän lastensa tärkeimmät syyt käyttää älypuhelinta ovat erilaiset pelit, videoiden katselu ja muu viihteellinen sisältö.
Puolet pienten lasten vanhemmista onkin sitä mieltä, että lapsi ei välttämättä tarvitse älypuhelinta mikäli hänellä on mahdollisuus soittaa tai tekstata muulla välineellä.
Miksi älypuhelin on sitten hankittu? Vanhempien mielestä tärkeimmät syyt yhteydenpidon lisäksi olivat erilaiset ”kaikkien käyttämät” sovellukset kuten whatsapp ja ryhmäpaine: se, että lapsen kavereillakin on jo älypuhelin.
Vanhemmat toivovat lapsilleen enemmän kokemuksia elävästä elämästä
Tutkimuksessa selvitettiin myös vanhempien asenteita verkossa ja reaalimaailmassa tapahtuviin asioihin. Vanhempien mielestä heidän lapsensa hyötyvät huomattavasti enemmän esimerkiksi ulkona leikkimisestä (78 % täysin samaa mieltä) kuin verkossa pelaamisesta (2 % täysin samaa mieltä) sekä elävässä elämässä saaduista ystävyyssuhteista ja kokemuksista vaikka ne eivät olisi kaikilta osin miellyttäviä (45 %) kuin sosiaalisessa mediassa saadusta tiedosta ja kontakteista (4 %).
Samoin vanhemmat pitivät todennäköisempänä, että heidän lapsensa joutuvat kärsimään internetin haitallisista sisällöistä ja älypuhelimen liikakäytön haitoista kuin elävän elämän ongelmista kuten onnettomuuksista tai väkivallasta.
–Vanhempien mielestä elävän elämän kokemukset ovat heidän lapsilleen huomattavasti hyödyllisempiä kuin verkkomaailmassa saadut kokemukset – vaikka ne sisältäisivät myös pettymyksiä. Samaan aikaan vanhemmat ovat kuitenkin epätietoisia siitä, miten lasten älypuhelimen käyttöä voisi valvoa tai tehokkaasti rajoittaa, Sylva Vahtera sanoo.