Osa ay-liikettä on ryhtynyt vastustamaan Petteri Orpon (kok) hallituksen työelämäuudistuksia lakoin. Hallitus on ilmoittanut, että se neuvottelee uudistuksista työryhmissä. SAK vaatii, että kaikista hallitusohjelman työelämäkirjauksista pitää neuvotella kokonaisuutena. Kumpikaan osapuoli ei ole perääntynyt. Kyse onkin vallasta. Päättääkö eduskunta kansalaisilta saamansa mandaatin perusteella. Onko ay-liikkeellä oikeus pysäyttää työelämään liittyvän lainsäädännön valmistelu. Ruotsissa 1990-luvun lopulla Göran Perssonin sosialidemokraattinen hallitus totesi, että työmarkkinat eivät toimi riittävän tehokkaasti taatakseen täystyöllisyyden. Professori Lars Calmforsin johdolla asiantuntijat laativat muutosehdotukset. Ne edistivät työnteon kannustavuutta ja joustavuutta työmarkkinoilla.
Ehdotuksen johdosta parannettiin palkasta saatavan tulon eroa suhteessa sosiaaliturvaan. Työmarkkinoiden pelisääntöjä kehitettiin yhteistyössä vastuullisesti. Palkankorotusten lähtökohdaksi asetettiin Ruotsin kilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla ja asioista sopimista myös yrityskohtaisesti edistettiin. Tämän seurauksena Ruotsin kilpailukyky on ollut hyvä ja työllisyysaste korkea. Suomessa on yritetty 20 vuotta samanlaisia uudistuksia. Ne ovat kuitenkin melkein aina pysähtyneet työmarkkinajärjestöjen erimielisyyksiin. Kun Suomen talous oli ennen Stubbin hallitusta jäänyt pysähtyneisyyden tilaan, tilasi Stubb neuvoja kilpailukyky- ja palkkamalliongelmaan Ruotsista, ent. valtiovarainministeri ja tutkija Anders Borgilta (kok) ja tutkija Juhana Vartiaiselta (silloin sd). Sipilän hallitus toteutti heidän ehdotuksensa kilpailukyvyn osalta. Enempään sen voimat eivät riittäneet. Sanna Marinin (sd) hallitus aloitti samantyyppisten ongelmien käsittelyn, mutta se työ loppui melkein alkuunsa.
Orpon hallituksen esitykset eivät ole mahdottomia. Ansiosidonnainen työttömyysturva alenisi portaittain eikä yhdellä kertaa. Sen tiedetään lyhentävän työttömyyttä ja ehkäisevän pitkäaikaistyöttömyyttä. Paikallinen sopiminen asettaa työnantajat yhdenvertaiseen asemaan ja mahdollistaa työn mahdollisimman tehokkaan suunnittelun. Yksi korvaukseton sairaslomapäivä ei sovellu terveysalalle tartuntavaaran vuoksi. Siksi se voidaan edelleen sulkea pois työehtosopimuksella. Aloilla, joilla esiintyy runsaasti krapulapäiviä, se on perusteltu. Laittomaksi todetun lakon jatkamisen korvausten korottaminen ei ole kohtuuton. Jos haluaa osoittaa mieltään hallitusta vastaan, sen voisi hyvin tehdä vapaa-ajalla.
Nyt kuitenkin lakkokin sallitaan toisin kuin useimmissa muissa Euroopan maissa, mutta vain määräaikaisena. Hallitusohjelman kirjoittajat varmaan arvelivat, että ehdotetut muutokset ovat siinä määrän kohtuullisia, että ne eivät kohtaisi suurta vastustusta. Hallituksen muodostajat ajattelivat, että tällä kertaa on saatava jotain aikaan työllisyyden parantamiseksi. Rahan jakaminen on helppoa, mutta nämä muutokset parantavat ilman kustannuksia järjestelmän toimivuutta ja lisäävät työtä. Kyse onkin siitä, että SAK haluaa puumerkkinsä kaikkeen työelämän lainsäädäntöön. Sille ei riitä, että valmisteluryhmissä tehdään arkista lainvalmistelua ja parannetaan ministeriöiden laatimia ehdotuksia. Se haluaa suuren ratkaisun, jossa se tyrmää osan hallituksen suunnitelmista ja voi siten osoittaa oman merkityksensä päätöksenteossa.
Kimmo Sasi ex-ministeri, valtiosääntöoikeustutkija
