Suomalainen politiikka perustuu nykyisin toinen toistaan parempien lupausten antamiseen. Ympäristöä halutaan suojella, työpaikkojen määrää lisätä, sosiaaliturvaa ja työviihtyvyyttä parantaa sekä ilmaispalveluja lisätä. Lupaukset ovat osin keskenään ristiriitaisia. Ja kun veroja ei haluta nostaa, tehdään tämä kaikki velaksi.
Luonnonsuojelun tavoitteita esiteltäessä on kerrottu, kuinka vanha teollisuus saastuttaa ja pilaa ympäristöä. Teollisuudesta on tehty ongelma.
Teollisuuden päästöjen vähentämiseksi on kerrottu, kuinka energiaveroja pitää korottaa energian käytön vähentämiseksi. Liikenteen polttoaineiden veroja pitää korottaa liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Jotta metsät imisivät enemmän hiilidioksiidia, metsien hakkuita pitää vähentää. Koska teollisuus saastuttaa, investoiminen uusiin laitoksiin on tehty vaikeaksi ja kalliiksi.
Tavaroita valmistetaan ostohalukkaille kuluttajille. Jos niitä ei osteta, tuotantoa on pakko supistaa. Kun paperin kulutus väheni, UPM päätti sulkea koneen Suomessa, koska kustannusvertailuissa se oli taloudellisesti heikoin. Mutta hallitus ei juhlinutkaan tätä lopettamispäätöstä suurena ympäristötekona ja saastuttavan teollisuuden esimerkillisenä alasajona. Pääministeri kertoi, että hän ei olisi lopettanut tehdasta. Syy oli 450 työpaikan menetys.
Hallitus on ilmoittanut haluavansa parantaa työllisyyttä. Samalla on kuitenkin kerrottu, että yritykset ja yrittäjät maksavat liian vähän veroja. Suomessa ei osata valmistaa oikeita tuotteita. Pandemia-aikana ei ole oikea aika parantaa Suomen kilpailukykyä. Työaikaa pitäisi lyhentää samalla palkalla. Yrityksiä ei rohkaista työllistämään.
Työllisyyttä halutaan parantaa jakamalla erilaisia tukia vaikeuksissa oleville yrityksille. Korkea kustannustaso on ongelma yrityksille. Tuilla voidaan antaa vain tilapäistä tekohengitystä. Kun työpaikat loppuvat, hallitus korjaa vahinkoja lupaamalla psykososiaalisia palveluja.
Työpaikka otetaan vastaan, kun se on kannattavaa. Korona-ajan johdosta annetut lisätuet ovat johtaneet siihen, että tilapäisiin töihin on lähes mahdotonta saada työvoimaa. Rahan antaminen helpottaa jokaisen tilannetta, mutta työttömyyden pitkittyminen muodostaa vakavan ongelman.
Kaikilla toimilla on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Kun ympäristöä suojellaan, kerrotaan vain päätösten hyvistä vaikutuksista. Kun sitten päätösten vaikutukset toteutuvat, työnnetään vastuu seuraamuksista muille. Tällaista toimintatapaa voisi pitää epärehellisenä.
Tämän päivän politiikassa ei puhuta suurista linjoista. Puolueet pyrkivät hankkimaan suosiota lupaamalla ihmisille hyviä asioita, joista heidän ei tarvitse maksaa mitään. Päätösten teko on kuitenkin aina niukkojen resurssien jakoa. Jos johonkin laitetaan, pitäisi se säästää muualta. Lupauksia annetaan siksi, että niiden antaja säilyttäisi oman ja kavereidensa työpaikat.
Kimmo Sasi
on pitkäaikainen
politiikan toimija
