Suomeen syntyy yhä vähemmän lapsia, ja viime vuosi oli syntyvyydessä mittaushistorian heikoin. Erityisen surullista lukujen takana on, että yhä useampi suomalainen ei saavuta toivomaansa lapsilukua. Ilmiön taustalla vaikuttaa pitkä lista sekä taloudellisia että kulttuurisia syitä. Valitettavasti osa niistä on myös itse aiheutettuja huonon politiikan seurauksia.
Lasten vähenevä määrä yhdistettynä valtion heikkoon taloudelliseen tilanteeseen on nimittäin ajanut monet poliitikot kiusaukseen leikata lasten ja lapsiperheiden palveluista. Jos kouluihin ja päiväkoteihin ei enää tule niin paljon lapsia, eikö niiden henkilökuntaa voikin vähentää? Jos synnytyksiä on vähemmän, eikö synnytyssairaaloita voikin lakkauttaa?
Lyhytnäköisten päätösten seurauksena ne perheet, jotka lapsia hankkivat, kohtaavat yhä huonompia palveluja ja pirstaleisempia yhteiskunnan tukiverkkoja. Päiväkotipaikkoja ei löydy läheltä, kouluissa ei ehditä opettaa yksilöllisesti, tukea arkeen ei saa kun sitä tarvitsisi. Lasten pienestä määrästä huolimatta palvelut ovat yhä ruuhkautueempia, kun niiden kapasiteettia ajetaan alas ennakoivasti. Tämä ei kannusta perheitä hankkimaan lisää lapsia, eikä heitä seuraavia ystäviä ja tuttavia tavoittelemaan vanhemmuutta.
Laskevan syntyvyyden noidankehä täytyy pysäyttää. Me tarvitsemme päättäjiä, jotka näkevät perheiden tukemisen tulevaisuuden investointina. Kyse ei ole vain taloudellisesta hyödystä, vaikka sekin näkökulma on merkittävä. Kyse on pohjimmiltaan perheidemme ja elämäntapamme jatkuvuudesta. Kyse on lapsistamme – siitä, onko heitä vai eikö ole.
Siksi tarvitsemme rohkeaa perhepolitiikkaa. Se tarkoittaa esimerkiksi verohelpotuksia jokaisesta lapsesta, perheverotuksen mahdollistamista, vauvarahan kaltaisia suoria tukia, päiväkotien ja koulujen henkilökunnan määrän lisäämistä sekä lapsiperheiden tukipalvelujen parantamista. Vanhempainvapaata on uudistettava niin, että kaikenlaiset isän ja äidin vapaisiin liittyvät ratkaisut mahdollistetaan, ja myös isovanhemmat voivat osallistua lastenlastensa hoitoon. Raskauteen ja vanhemmuuden liittyvä työsyrjintä pitää kitkeä, jottei kenenkään tarvitse valita uran ja perheen välillä.
On selvää, että kaikki tämä vaatii rahaa. Syntyvyyden laskuun ei valitettavasti ole juurikaan halpoja ratkaisuja. Silti on selvää, että vaikeinakin taloudellisina aikoina lapsiin ja perheisiin investoiminen on valinta, jota emme tule katumaan. Se vaatii tahdonvoimaa ja rohkeutta uskoa, että pitkäjänteisellä ja määrätietoisella työllä pystymme kääntämään syntyvyyden hälyttävän trendin.
Tiina Ahva, kirjoittaja on pienen vauvan äiti ja kristillisdemokraattien jäsen.
