Puoluetuki, valtiosihteerit ja ministerien erityisavustajat. Näihin kaikkiin Rinteen hallitus on ensi töikseen päättänyt laittaa kymmeniä miljoonia julkista rahaa. Samalla esimerkiksi poliisi ja vanhustenhoito saavat odottaa tarvitsemiaan lisäresursseja, kunnes nähdään, kestääkö talouskasvu ensi vuoteen. Koulutukseen ei tullutkaan miljardia, eikä vanhuksille 0,7:n hoitajamitoitusta. Ministerien avustajamitoitus saatiin kuitenkin nostettua yli neljään.
Julkinen rahankäyttö on pohjimmiltaan yksinkertaista: yhtäälle laitettu euro on sinä vuonna jostain muualta pois: vähintäänkin kansalaisten palkkapussista. Jos yhteiset eurot sijoitetaan hyvin ja viisaasti, ne voivat turvata kansalaisten hyvinvoinnin ja vieläpä tuoda myöhemmin tuottoa – esimerkiksi panostamalla koulutukseen, työpaikkojen luontiin tai sairauksien ennaltaehkäisyyn.
Tämä edellyttää kuitenkin, että asioita laitetaan tylysti tärkeysjärjestykseen. Turvallisuus ensin, terveydenhuolto ja koulut myös. Entä omien avustajien palkankorotukset? Pohjimmaiseksi, tai mieluiten pois listalta kokonaan.
Eihän kukaan aloita oman taloutensa suunnittelua luksuskellon ostamisella, vaan varmistamalla, että rahaa riittää vuokraan ja ruokaan – sekä itselle että perheelle. Fiksu rahankäyttäjä myös jättää jotain säästöön pahan päivän varalle ja isompiin pakollisiin hankintoihin. Ja jos lompakon pohja alkaa elämäntyylin vuoksi häämöttää, on karsittava menoja tai tehtävä enemmän töitä. Taloudellinen tasapaino ja turvallinen arki ovat ensimmäiset asiat, joiden pohjalle kaikki muu hyvinvointi rakentuu.
Kaiken tämän pitäisi olla itsestään selvää jo koulunpenkiltä asti, mutta julkisia varoja käyttäville poliitikoille oppitunti olisi aika ajoin syytä kerrata.
Kertausta näyttää kaipaavan etenkin Rinteen hallitus, joka
on paisuttamassa Suomen pysyviä menoja täysin vastuuttomalle tasolle. Hallituksen rahankäyttö ja työllisyysodotukset muistuttavat tilannetta, jossa työssäkäyvä mitoittaa menonsa etukäteen massiiviseen palkankorotukseen, vaikka sellaisesta ei ole vielä edes neuvoteltu. Ei kukaan meistä tekisi itse niin – sehän olisi järjetöntä.
Mikä vielä pahempaa, Rinteen hallituksen holtiton rahankäyttö kohdistuu monelta osin tärkeysjärjestyksen pahnanpohjimmaisiin asioihin, tärkeimpien jäädessä yhä krooniseen resurssivajeeseen. Samalla kun puolueet nostavat omia tukiaan, esimerkiksi poliisin ja pelastustoimen resurssipula on huutavan ilmeinen.
Hälytysten vasteajat ja rikostutkintojen käsittelyajat pitenevät joka puolella Suomea niin, että kansalaisten arki ja avunsaanti vaarantuu. On vaikeaa keksiä sen välttämättömämpää julkisten varojen kulutuskohdetta kuin kansalaisten turvallisuus – onhan eurojen sijoitus aina viesti siitä, mikä poliitikon tärkeysjärjestys on.
Oma tärkeysjärjestykseni on hyvin erilainen kuin Rinteen hallituksen.
Tiina Ahva
Kirjoittaja on
Sinisten ensimmäinen
varapuheenjohtaja
