Suomalaisten syntyvyys on historiallisen alhaalla, ja voidaan puhua jo kriisistä. Ilmiölle on monta syytä, ja on tietenkin niin, että lasten hankkimisen yrittäminen on jokaisen henkilökohtainen päätös. Samalla kuitenkin päätöksiin vaikuttavat aina ympäröivä maailma ja olosuhteet, sekä käsitys lapsista ja lapsiperheistä. Surullista on, että syntyvyyden laskun ja lasten hankkimisen viivästymisen takana on myös vääriä käsityksiä ja myyttejä. Siis sellaisia epäluuloja perheen perustamisesta ja lapsista, joiden ei tarvitsisi lainkaan pitää paikkaansa. Pelkoja, jotka ovat aiheettomia tai joihin voi itse vaikuttaa.
Yksi näistä sitkeimmistä myyteistä on lapsiperhearjen kamaluus. Moni pelkää, että lapsia saatuaan elämä on vain jatkuvaa univajetta ja erilaisia ongelmia. Tähän osasyynä on varsin luotaantyöntävä kuvaus lapsiperhearjesta mediassa. Suomalaiseen tyyliin kuuluu kuitenkin aina puhua ääneen haasteista ja jättää onnellisuus omaksi salaisuudeksi. Tuntuisihan se itsestänikin hirveän kiusalliselta kertoa julkisesti, miten välillä pakahdun onnesta, kun näin rakas tuhisija on tullut elämääni. On helpompaa kertoa, että nukun tässä vaiheessa elämää vähän vähemmän kuin aiemmin. Toinen myytti on uhrautuvan vanhemman myytti. Ajatus siitä, että oma persoona, toiveet ja unelmat lakkaavat olemasta ja merkitsemästä lapsen saamisen jälkeen. Että oma elämä on elettävä valmiiksi etukäteen, mikä viivästyttää lasten hankkimista.
Vanhemmuus ei kuitenkaan korvaa ihmisen identiteettiä, vaan tuo siihen yhden osa-alueen lisää. Jos ennen lapsen saamista on tykännyt matkustella, harrastaa ja tehdä työtään, tykkää niistä todennäköisesti myös lapsen saamisen jälkeen. Sen lisäksi rakastaa lastaan. Monissa kulttuureissa onkin aivan normaalia, että lapset kulkevat vanhempiensa mukana siellä, missä vanhemmat itse haluavat olla – ravintoloissa, museoissa, kokouksissa ja työpaikoilla. Me voimme tehdä siitä normaalia myös Suomessa.
Kolmas epäluulo liittyy omaan riittämiseen vanhempana. Kuten jokaisen muunkin aihepiirin, myös lasten saamisen ympärille on syntynyt valtavasti epärealistista somesisältöä. Se aiheuttaa suorituspaineita perheellistymistä pohtiville. Kun täydellisen kauniit ja varakkaat amerikkalaisäidit neuvovat oikeanlaisen lastenhuoneen sisustamisessa, ihmettelee moni pikkuasunnossa asuva helsinkiläinen, tuollaistako arjen pitäisi lasta varten olla. Todellisuudessa lapset tarvitsevat rakkautta, ruokaa ja turvallisen ympäristön, eivät instagram-kelpoista kotia.
Jos haluamme nostaa syntyvyyttä, meidän täytyy politiikkatoimien lisäksi purkaa kulttuurissamme vellovia epäluuloja ja myyttejä vanhemmuudesta ja luoda yhä lapsimyönteisempää yhteiskuntaa. Tuoda enemmän esille sitä, miten onnellinen ja luonnollinen asia lapsiperhearki on, ja miten lapset tuovat ihmisen elämään lisää, eivätkä ota siitä pois. Ja iloita niistä muidenkin lapsista, joita kaduilla, ravintoloissa, kokouksissa ja museoissa kohtaamme.
Tiina Ahva Kirjoittaja on Kristillisdemokraattien paikallispoliitikko ja pienen tytön äiti
