Vaalien jälkeen vasemmisto tulee ehdottamaan porvaripuolueille, että valtion taloutta tasapainotetaan sekä leikkauksilla että verokorotuksilla ja vielä yhtä suurin osuuksin. Tämä on epäoikeudenmukainen lähtökohta. Sanna Marinin hallitus on lisännyt merkittävästi valtion menoja, mutta ei ole lainkaan keventänyt veroja. Jos merkittävä osa jo tehtyjen menojen lisäyksistä rahoitettaisiin velan sijasta veroilla, nousisi Suomi todennäköisesti maailman verotetuimmaksi maaksi. Suomessa verot ovat jo tällä hetkellä lähes maksimissaan. Verojen kiristykset olisivat ongelmallisia. Tuloveron tuotto on julkistalouden tärkein rahoituslähde. Jo nyt Suomen tuloverotus on läntisten teollisuusmaiden kärkitasoa ja kilpailee pohjoismaiden ykköstilasta Tanskan kanssa.
Tuloveron kiristäminen merkitsee tosiasiassa palkkojen ja eläkkeiden leikkaamista. Käteen jäävä tulo pienenee. Viime vuonna reaalitulot laskivat historialliset 5% vuoden 2010 tasolle velkarahoituksen aiheuttaman inflaation seurauksena. Verojen kiristäminen ajaisi meidät yhä kauemmaksi tavoitteesta, että palkalla on tultava toimeen. Tuloverojen kiristyksellä olisi myös kielteisiä vaikutuksia talouden kasvuun. Erityisessä vaaravyöhykkeessä olisivat suhteellisen hyvätuloiset asiantuntijat. Kasvun moottorien aivovienti lisääntyisi. Verojen kiristyminen merkitsee myös sitä, että tulonsiirtoja pieni- ja keskituloisille pitäisi kasvattaa. Hyvän veropolitiikan tavoitteena on ollut laaja veropohja ja kohtuulliset veroprosentit.
Tuloveropohjaa voitaisiin laajentaa kaikkiin tulonsiirtoihin kuten toimeentulotukeen, oman asunnon myyntivoittoon, säätiöiden ja työmarkkinajärjestöjen verovapauteen ja lakkoavustuksen osittaiseen verovapauteen. Tulonsiirtojen verottaminen voisi lisätä oikeudenmukaisuutta vuositasolla, mutta kiristyvä verotus pitäisi kuitenkin korvata avustusten korotuksilla. Oman asunnon myyntivoiton verotus heikentäisi liikkuvuutta työmarkkinoilla. Verovapaiden yleishyödyllisten yhteisöjen verovapaudesta luopuminen on suuri periaatteellinen kysymys. Koska lakkoihin pitäisi suhtautua neutraalisti, lakkoavustuksen osittaisesta verovapaudesta luopuminen olisi perusteltua. Toinen suuri julkisen talouden tulonlähde ovat kulutusverot. Arvonlisävero on meillä nyt 24% ja muissa pohjoismaissa 25%. Lisäksi meillä on kaksi alempaa verokantaa, toinen ruualle ja toinen yhteiskunnallisesti tärkeille tuotteille ja palveluille kuten lääkkeille ja kuljetuspalveluille. Usein on puhuttu siitä, että alennettuja verokantoja ei lainkaan pitäisi olla. Viimeaikaisten ruuan hinnannousujen valossa ruuan hinnan nostaminen 10 %-yksiköllä olisi erityisen haastavaa. Se myös ylläpitäisi jatkuvaa korkeaa inflaatiota.
Puolueet ovat innokkaasti kannattaneet ns. haittaverojen kuten alkoholin, tupakan ja hiilidioksidipäästöjen korottamista. Näiden kaikkien ongelma on, että niiden kiristäminen vähentää kulutusta ja pitkällä aikavälillä tuottoa. Tästä osoituksena on, että sähköistymisen myötä polttoaineveron ja autoveron tuotto putoavat lähivuosina jopa pari miljardia euroa. Sähkön edullisella verotuksella on pyritty kompensoimaan mm. autojen suurempia hankintakustannuksia. Suurin vero-ongelma onkin, miten korvata liikenteen verotuoton alenema. Jo kahteen kertaan on suunniteltu kilometripohjaista verotusta ja aina tyrmätty. Jopa vihreät ovat olleet alentamassa hiilidioksidipäästöisten polttoaineiden veroa. Liikenteen verotus onkin suuren remontin edessä, mutta suuria lisätuottoja korkean energiahinnan aikana tuskin voidaan saada. Veronkorottajat usein ottavat esille suurten linjojen sijasta pieniä muutaman miljoonan tuottavia mahdollisimman rikkaisiin kohdistuvia veroja kuten maastapoistumisveron. Yksi tärkeimpiä kohteita on ollut listaamattomien eli pienyhtiöiden verotuksen kiristys. Kaikissa maissa on pienyrittäjille veroetuja. Mutta järjestelmässämme vajaan 30%:n verotus on rajattu 80.000 euroon vuodessa ja edellyttää pääomaa, jolle saatavan tuoton normaaliverotus on 30%. Tästäkään järjestelmästä on vaikea löytää erityisiä veroetuja. Järjestelmän muuttaminen olisi osoitus pienyrittäjävastaisuudesta, millä olisi vaikutusta talouden kasvuun.
Summa summarum. Verotuksen tuotto on Suomessa jo pyritty maksimoimaan. Nyt menot täytyy asettaa verotuottojen mukaan.
Kimmo Sasi ex-valtiovarainvaliokunnan pj
