Suomen työllisyys on kohentunut ripeästi viime vuosina ja työllisyyslukemat ovat nyt ennätystasolla. Pohjoismaisessa vertailussa maamme pärjää myös hyvin, täällä tehdään väestöön suhteutettuna kokoaikatyötä eniten. Viime vuosien kriisit, kuten pandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, eivät tätä kehitystä murtaneet. Nyt ei kuitenkaan ole aika nostaa jalkoja pöydälle. Työmarkkinoilla on käsillä suuri murros: jo vuodesta 2013 alkaen työmarkkinoille tulleet ikäluokat ovat olleet poistuvia pienempiä. Suunta ei ole kääntymässä, sillä historiallisen pienet, 2010-luvulla syntyneet ikäluokat tulevat työmarkkinoille 2030-luvun taitteessa.
Ikärakenteen muutos haastaa talouskasvun ja laittaa koville palvelut ja koko julkisen sektorin. Pelissä on suomalaisten hyvinvointi ja tulevaisuus. Työvoimapulaan on löydettävä ratkaisuja, ympäri Suomen. Muuten busseista loppuvat kuljettajat, päiväkodeista lastenhoitajat ja sairaaloista hoitajat. Vaikka työllisyyslukemat ovatkin hyvät, katse on kohdistettava tulevaan. Työlinjaa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan: jokaisen työkykyisen suomalaisen työpanosta. Ikääntyvän väestön myötä ansaitut eläkemenot ja terveydenhoitokulut kasvavat. On huomattavaa, että 2030-luvun vaihteessa eläkemenot ovat suurimmillaan. Samalla ikäihmisten hoidontarve kasvaa. Muutoksen kasvot vaihtelevat alueittain: vanhuksia on suhteellisesti eniten siellä, missä terveydenhuollon työvoiman ikärakenne on vaikea.
Koska jokainen meistä haluaa nähdä läheisensä saavan apua tarvittaessa, vaikuttavia ja kaukokatseisia ratkaisuja tarvitaan nyt. Se tarkoittaa erityisesti koulutukseen ja osaamiseen panostamista sekä työllisyyden kannustinloukkujen purkamista. Tässä tilanteessa olisi suuri virhe leikata koulutuksesta ja osaamista. Se olisi vanhaan palaamista. Ikäluokkien pienentyessä on tehtävä valintoja, joilla vahvistetaan kouluja ja oppimisen tukea. Työn kannustinloukkuja on purettava esimerkiksi alentamalla päivähoitomaksuja. Tällä keinolla työn vastaanottaminen kannattaa entistä useammalle.
Osaamisen vahvistaminen ja kannustinloukkujen purkaminen eivät kuitenkaan riitä. Kun tekijöitä ei ole, tarvitsemme osaavia ammattilaisia myös rajojemme ulkopuolelta. Säätytalolla on ollut esillä maahanmuuttajille säädettävä tuloraja, joka pahimmillaan saattaisi sulkea Suomen ovet monilta tänne haluavilta hoiva- ja palvelualan ammattilaisilta. Tämä olisi aivan väärä viesti. Meidän tulisi kertoa, että Suomi on hieno maa tehdä töitä ja osallistua yhteiskuntaan, ja tänne ovat tervetulleet kaikkien alojen osaajat. Sen sijaan, että puolueet pyrkivät vaikeuttamaan ihmisten tuloa tänne, pitäisi keskittyä todellisen ongelman ratkaisuun: ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttöön, joka tekee myös yritysten keskinäisestä kilpailusta epäreilua. Pilkkapalkoilla sorretaan työntekijöiden oikeuksia, ja rehelliset yritykset kärsivät. Siksi tarvitaan lisää valvontaa, toimivampaa viranomaisyhteistyötä sekä lujempia sanktioita.
Antti Lindtman
