Suomen nykyinen puoluekenttä on hankala, jos on kaltaiseni konservatiivi. Omaa poliittista kotia on turha etsiä nykyisistä hallituspuolueista – mutta mikäli ei usko jokaisen ongelman liittyvän maahanmuuttoon eikä pidä poliitikoista, jotka etsivät ongelmiin syyllisiä eivätkä ratkaisuja, vaihtoehdot ovat vähissä myös oppositiossa.
Niinpä monet meistä, jotka haluaisivat nähdä perinteiden, pienyritysten ja maanpuolustuksen kukoistavan, ovat hajaantuneet. Tällaisia konservatiiveja löytyy Suomesta noin viidestä eri puolueesta – ja runsain joukoin myös nukkuvien puolueesta.
Iso osa ongelmaa on, että suurista puolueista on tullut liian suuria. Nämä vanhat valtapuolueet ovat laajentuneet ytimensä ulkopuolelle jo niin paljon, etteivät ne oikeasti aja enää kenenkään asiaa eivätkä innosta nuoria. Keskusta on sekä konservatiivien että liberaalien puolella, tekee vuoroin oikeistolaista ja vuoroin vasemmistolaista politiikkaa, kannattaa maaseutua mutta tekee kaupungeissa citypolitiikkaa, ja pyrkii miellyttämään kädenlämpöisellä retoriikallaan sopivasti vähän kaikkia.
Kokoomuskin on ajautunut kauas kypäräpappiajoistaan ja asemoitunut tarkoituksella Vihreiden kylkeen. Jalkoihin on jäänyt moni isänmaallinen konservatiivi, joka vuodesta toiseen takertuu turhaan toivoon saada omia aloitteitaan läpi kokouksissa.
Vaihtoehdoksi alunperin luodut puolueet taas ovat ajautuneet tolkun raiteilta niin, ettei järkevä konservatiivi uskaltaudu kyytiin. Ei repivän identiteettipolitiikan vastakohdan kuulu olla repivää identiteettipolitiikkaa toisesta näkökulmasta. Vaihtoehtopuolueiden perimmäisen tarkoituksen pitää olla asioiden ratkaiseminen, ei ihmisten riitauttaminen. Jälkimmäisen osaavat vanhatkin puolueet.
Kaikkein parhaimmillaan konservatismi on, kun sitä edistetään mutkattomasti ja maanläheisesti. Ei politiikka sen erikoisempaa ole kuin muutkaan asiat, eikä aatteellinen erimielisyys ole koskaan syy unohtaa kunnon käytöstapoja. Kunnon konservatiivi noudattaa Lotta Svärdin kultaisia sanoja: vaadi aina enin itseltäsi. Konservatiivilla kuuluisi olla keskustelun parhaat käytöstavat ja terävimmät argumentit.
Oma poliittinen unelmani on olla mukana rakentamassa tällaista puoluetta ja uudistamassa Suomea. Siis koota yhteen suomenmielinen ja arvokonservatiivinen joukko ihmisiä, jotka ovat halukkaita tekemään hartiavoimin töitä perheiden, pienyrittäjien ja maanpuolustuksen eteen.
Me tarvitsemme fiksun konservatiivipuolueen, joka ei aja ylilyönneillä tai sisäisellä sekoilulla itsestään sellaiseen nurkkaan, jossa kukaan ei ole halukas toteuttamaan samoja asioita. Puolueen, joka on rehdisti populistinen, mutta jolla on sekä järki että sydän paikallaan.
Tunnen paljon ihmisiä, joilla on tahto ja osaaminen toteuttaa tällaista järkevää ja konservatiivista politiikkaa, ja tiedän heitä löytyvän Suomesta valtavasti. He tarvitsevat vain kunnollisen kanavan äänelleen. Nyt siinä kohtaa kenttää on kraatterin kokoinen aukko.
Tiina Ahva
1. varapuheenjohtaja,
Siniset
