Euroopan suuret kaupungit osaavat käyttää historiaansa taitavasti. Oletetulla tai todellisella ”suurella menneisyydellä”, palatseilla, museoilla ja urbaaneilla maanmerkeillä myydään niin Pariisia, Lontoota, Rooma kuin Wieniäkin, Pohjolan pääkaupungeista puhumattakaan. Myös ”vaikea historia” voidaan kääntää voitoksi, kuten Berliinissä. Sen dramaattiset, väkivaltaisetkin vaiheet sodan ja väkivallan pääkaupunkina on osattu kääntää tarinaksi, josta ei sävyjä puutu. Helsingissä avattiin toukokuun alussa upea digitaalinen kaupunkihistoriallinen Historia Helsinki -näyttely (historia.hel.fi). Se esittelee Helsingin historiaa modernissa, monipuolisessa ja visuaalisesti herkullisessa muodossa. Sisällön perustana on tutkitun tiedon saattaminen helppokäyttöiseen mobiiliin muotoon.
Sivustolla voi tutustua Helsingin historiaan eri ilmiöiden, alueiden ja käännekohtien kautta. Asia-artikkelit ovat asiantuntijoiden kirjoittamia, ja ne sisältävät runsaasti lähdemateriaalia sekä linkkejä lisätietoon. Eriaikaiset kartat havainnollistavat digitaaliset kaupungin muutosta. Ei kun seikkailemaan oman paikkakunnan vivahteikkaaseen ja pitkään historiaan! Vanhimmat artikkelit esittelevät Helsingin merihistoriaa 1500-luvulta lähtien. Sivuston tehtävänä on lisätä tietoa ja ymmärrystä muuttuvasta kaupungista. Helsingissä muutosvoimat näkyvät ja ne herättävät paljon tunteita asukkaissa. Saako muutosten edessä tuntea tuskaa ja vaikkapa surra katoavaa kaupunkimaisemaa? On monia suuria hankkeita, joiden edessä tunnevoimat ovat liikkeessä, kuten Malmin lentokentän alasajo. Nostalgia on vahva voima.
Tunteiden, affektien tutkimus on suosittua, mutta kaupunkisuunnittelussa vaiettu aihe. Julkisuudessa tunnepuhe näyttäytyy nostalgiana ja rationaaliselle suunnittelulle alisteisena. Silti helsinkiläisellä on oma historiallinen itseymmärryksensä. Ihmisiä yhteiskuntaluokasta riippumatta yhdistää toive asua itselle rakkaassa ympäristössä, taloudellisten resurssien ja mieltymysten mukaisesti. Omalta tuntuvan kodin löytyminen on kuin tunnemyrsky, joka parhaimmillaan syvenee kiintymykseksi koko kaupunkia kohtaan. Pettymys on suuri, kun ikkunan eteen nousee massiivinen uudisrakennus, lähikallio räjäytetään ja oma luontopolku häviää. Halutaan puolustaa omaa kotikontua eikä se katso tulotasoa. Oman lähiympäristön muutos surettaa niin Kontulassa, Vuosaaressa ja Myllypurossa kuin Katajanokalla, Töölössä ja Hakaniemessä. Historia auttaa myös arvokeskustelun tuottamisessa. Historiallinen ymmärrys alueen, korttelin tai kadun vaiheista voi auttaa näkemään, että kaupungin olemuksellisessa ytimessä on muutos. Kysymys onkin siitä, miten muutoksen edessä ollaan valmiita kuuntelemaan ja kuulemaan asukkaita, heidän tunteitaan ja näkemyksiään oman kotiseudun suhteen. Ihmisten mielipiteillä on merkitystä. Vastakkainasettelun voi torjua. Siinä historian ymmärrys voi auttaa.
Kun uutta 2000-luvun kaupunkia suunnitellaan, on tärkeää säilyttää tunne prosessien avoimuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Se sitouttaa. Epätyydyttävätkin ratkaisut hyväksytään, jos perustelut ovat rehellisiä ja vakuuttavia. Historia kertoo, miten muutokset on aikaisemmin hoidettu ja käsitelty, miten kriiseistä on selvitty. Avoimessa vuorovaikutuksessa historian ymmärtämisellä on merkitystä. Parasta tulevaisuutta rakennettaan siten, että suunnittelua ohjaavat arvot avataan laajalle keskustelulle. Se on kansanvaltaisen politiikan kovaa ydintä. Siksi historian tuntemusta tarvitaan myös Helsingissä.
Laura Kolbe
