Olemme eläneet viimeiset neljä vuotta erikoista aikaa – Donald Trumpin valtakauden aikaa Yhdysvaltain presidenttinä. Erityisen merkillisiä olivat muutaman viikon takaiset tapahtumat. Keskellä maailmanlaajuista pandemiaa, juuri kun olisi voinut ajatella, että nyt ei todellakaan tarvita mitään ylimääräisiä haasteita, alkoi Yhdysvalloista kuulua kummia. Trumpin kannattajat olivat tunkeutuneet keskiviikkona 6.1. kongressitaloon Washingtonissa. Tunkeutuminen tapahtui samaan aikaan, kun kongressi oli kokoontunut laskemaan ja julistamaan valitsijakokouksen presidentinvaalitulosta. Käytännössä siis sinetöimään Joe Bidenin valintaa presidentiksi ja vallanvaihdosta.
Trump ei hyväksynyt presidentinvaalien tulosta ja kehotti Twitterissä kannattajiaan tulemaan tammikuun 6. päivä Washingtoniin ja olemaan ”villejä”. Näin kirjaimellisesti tapahtui.
Tapahtumien eturintamassa näyttäytyi sarviin, turkkeihin ja Trump-lippuihin pukeutuneita henkilöitä. Tuhansien ihmisien massat kokoontuivat Capitol-kukkulalle ja tunkeutuivat kongressirakennukseen. Saimme nähdä karmaisevia kuvia tunkeutujista mm. puhemies Nancy Pelosin huoneesta.
Tapahtumat olivat kansanvallan häväistys, erään aikakauden ja sen käytöstapojen heijastus.
Tämä on myös vuosien kehityksen tulos yhteiskunnan jakautumisesta. USA on tällä hetkellä pahasti kahtia jakautunut. Keskiviikkona 20.1. valtaan astuneella presidentillä Joe Bidenilla on valtava työ kansakunnan yhdistämisessä. Toivon Bideniltä eheyttävää politiikkaa, niin Yhdysvaltain sisällä kuin kansainvälisissä suhteissakin.
Samaa kahtiajakautumista on havaittavissa myös muualla päin maailmaa. Emme ole välttyneet siltä Suomessakaan.
Some- ja vähän muidenkin keskustelujen luonne on kiristynyt vuosi vuodelta, ääripäiden mielipiteet nostavat päätään. Välillä tuntuu, että repijöitä on liikkeellä rakentajia enemmän.
Käytöstavat unohtuvat. Aivan liian usein. Aivan viime aikoina Suomessa tapahtumat ovat kärjistyneet siihen pisteeseen, että yhtä kansanedustajaa on pahoinpidelty, PS:n työntekijä yritettiin tappaa, Keskustan virtuaalista vaalitilaisuutta on häiriköity ja vasemmiston ja vihreiden aluetoimistojen ikkunoita on käyty töhrimässä. Mitä vielä on edessä? Tällainen toiminta pitää saada loppumaan välittömästi.
Käymme kuntavaalit huhtikuussa. Ehdokashankinta on käynnissä ympäri Suomea ja puolueilla on yritys päällä. Käymme vaalit näin pandemia-aikana monessa mielessä eri tavoin kuin aiemmin. Nyt ei ole kovin paljoa mahdollisuutta järjestää esimerkiksi kasvokkain tapahtuvia tupailtoja tai vaalitilaisuuksia, alueellisia eroja toki on.
Toki niitä voi järjestää virtuaalisesti, ja ulkoilmassa järjestettävät tapahtumat ovat jossain määrin mahdollisia. Mutta ihmisten lähikohtaamiset jäävät normaalia vähempään. Ne, joissa pääsee keskustelemaan kunnolla, kuulemaan ja kommentoimaan. Pääosa kampanjoinnista käydään virtuaalisesti.
Virtuaalisessa maailmassa tuntuu välillä olevan helppoa järkevänkin ihmisen sortua ylilyönteihin. Kasvottomana on helpompi laittaa ranttaliksi. Vaalihumun kuumentuessa ylilyöntejä tultaneen vielä näkemään, mutta toivottavasti mahdollisimman vähän.
Uskon, ja tiedän, että valtaosa suomalaisista on tolkun kansaa. Vaikka viime aikoina on tapahtunut ikäviä tapahtumaketjuja, toivon, että ne jäävät kertaluontoisiksi.
Käytöstavat eivät maksa mitään, tulkoon ne siis parempaan käyttöön elämän eri osa-alueilla, myös politiikassa.
Antti Kaikkonen
Kirjoittaja on Tuusulassa asuva puolustusministeri (kesk).
