Maksoin viime viikolla sähkölaskun, jonka hinta oli kolminkertainen edelliseen nähden. Määräaikainen sähkösopimus umpeutui, ja energiakriisin vaikutukset osuivat kertaheitolla omaan lompakkoon. Samassa tilanteessa on nyt moni suomalainen. Eikä kyse ole vain energiasta. Ruokakaupassa elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet kymmeniä prosentteja. Bensan hinta on pitkään liidellyt yli kahdessa eurossa per litra. Asuntolainoissa tyypillisesti käytettävä Euribor-korko on noussut viime vuoden nollalinjalta kolmeen prosenttiin.
Pienistä puroista muodostuu suuri virta suomalaiseen kukkaroon. Valitettava totuus kun on, että palkat harvoin nousevat vastaavalla vauhdilla – ja veronalennuksia on turha tältä hallitukselta toivoa. Käytännössä moni joutuu turvautumaan säästöihinsä tai leikkaamaan kulutuksestaan. Se taas kurjistaa kokonaiskuvaa entisestään yritysten myynnin sakatessa ja liiketilojen tyhjentyessä. Elämisen kallistumisen ongelma on merkittävältä osin poliittinen, koska iso osa kulutustarvikkeiden hinnasta on veroa. Eikä pidä unohtaa, että suomalaisten käytettävissä olevasta palkasta on verokarhu haukannut jo aimo siivun ennen kuin sitä koskaan pääsee itse käyttämään. Hallituksen tuhlailupolitiikka on johtanut tilanteeseen, jossa valtiolla on varallisuutta, mutta kansalaiset ovat köyhiä.
Suomalaisten vaurastuminen on eurooppalaisessa mittakaavassa lähes olematonta. Suomalaisten varallisuuden puute tarkoittaa, että tavallisen työntekijän tai yrittäjän tulot ja tulokehitys on paljon jäljessä vertailumaista. Tienaamalla satasen enemmän saatkin oikeasti vain viisikymppiä käteen. Juurisyy tähän on selvä: suomalaisten verorasitus on venytetty aivan äärimmilleen. Marinin hallituksen politiikka koko neljän vuoden aikana on perustunut kestämättömään verotukseen ja velanottoon, jotta rahaa riittäisi ylimääräisiin menoihin ja poliittisiin lempilapsiin. Rahaa on toki jouduttu käyttämään koronakriisin vuoksi, mutta myös siitä riippumatta, aivan muihin menoreikiin. Tätä kaikkea on tehty naiivilla oletuksella siitä, että velka on ilmaista ja talous kasvaa aina – mutta nyt edessä siintävät massiiviset koronnostot, hidastuva kasvu ja käsistä karkaava inflaatio. Tähän tarvitaan korjausliike. Jos edessämme siintävät huonot ajat, emme voi jatkaa samalla paisuneen verovaltion linjalla. Kaikkein tärkein kysymys kohti ensi kevään eduskuntavaaleja onkin, miten saamme Suomen takaisin kasvun tielle? Vastaus löytyy, kun laittaa ihmisen keskiöön.
Suomen tulevaisuus nojaa ihmisten – kuten yrittäjien, työntekijöiden ja opiskelijoiden – ahkeruuteen ja menestykseen, ei valtion paisuneeseen kokoon ja rooliin. Jokaisen poliitikon ensimmäisen prioriteetin tulee olla mahdollistaa ihmisille menestys, vaurastuminen, toimeentulo ja hyvän luominen ympärilleen. Tämän toteuttamiseksi ihmisten pitää antaa käyttää suurempi osuus omista rahoistaan itse. Tarvitaan vähemmän verovaltiota ja enemmän elämää.
Tiina Ahva Kirjoittaja on Korjausliike rp:n ensimmäinen varapuheenjohtaja
