Oppisopimus on ollut jo vuosia runsaasti esillä julkisessa keskustelussa. Sitä on tunnuttu pitävän ratkaisukeinona kovin moneen asiaan, esimerkiksi nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Kaikesta keskustelusta huolimatta oppisopimus ei ole vielä lyönyt kunnolla läpi nuorten keskuudessa. Pääasiassa oppisopimuksella opiskelevat aikuiset, jotka haluavat täydentää aiemmin hankittua osaamistaan tai ovat alanvaihtajia. Oppisopimus onkin monelle erittäin tehokas ja hyvä keino hankkia uutta osaamista tai kokonaan uusi ammatti. Se on kuitenkin myös haastava tie. Täysipäiväisen työskentelyn lisäksi oppisopimusopiskelijalla on teoriaopetusta oppilaitoksessa ja kotona suoritettavia tehtäviä.
Nuorten keskuudessa oppisopimus on ollut vielä verrattain vähäistä, etenkin niillä, jotka ovat juuri päässeet peruskoulusta. Nuorten oppisopimusta on yritetty edistää erinäisillä hankkeilla ja tietoisuuden parantamisella, mutta tehtävää asian suhteen riittää vielä. Yksi askel eteenpäin on ollut vuonna 2018 voimaan astuneen ammatillisen koulutuksen uudistuksen tuomat joustot. Oppisopimuksen voi solmia nykyään vaikkapa kesätöiden ajaksi. Tämä on hyvä väylä pidempäänkin oppisopimukseen työpaikoilla.
Usein oppisopimuksesta käytävä keskustelu kääntyy ns. Saksan malliin. Saksassa oppisopimuksella on pitkät perinteet ja se on laajasti käytössä nuorten osalta. Saksan malli on kokonaan oma tarinansa Suomen oppisopimusjärjestelmään verrattuna. Suurin ero lienee palkkauksessa, joka on Saksassa opintojen alussa melko pieni, mutta nousee opintojen edetessä. Suomessa oppisopimusopiskelijalle maksetaan TES:n mukaista palkkaa. Ajatus palkkauksen porrastamisesta osaamisen kehittymisen mukaan on sinänsä kannatettava, mutta en näe sitä realistisena vaihtoehtona Suomessa.
Kääntäisin katseen sen sijaan palkkatuen ja oppisopimuksen yhdistelmään. Palkkatuen käyttö oppisopimuksessa on tutkitusti tehokas työllistämisen keino etenkin yksityisellä sektorilla. Palkkatukirahoja on tällä hetkellä myös kiitettävästi tarjolla. Palkkatuen haasteena on kuitenkin se, että monet työnantajat kokevat sen hakemisprosessin byrokraattiseksi, ja tietoutta palkkatuesta ja sen saatavuudesta ei välttämättä ole. On tärkeää, että palkkatuesta viestimistä jatketaan aktiivisesti ja hakuprosessia sujuvoitetaan entisestään.
Monella ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevalla nuorella olisi mahdollisuus siirtyä kesken opintojen suorittamaan osa opinnoista tai jopa koko tutkinto loppuun oppisopimuksella. Monesti työnantaja edellyttää tässä vaiheessa palkkatuen saamista, jotta pystyy palkkaamaan opiskelijan. Ongelma on kuitenkin se, että opiskelija joutuu eroamaan oppilaitoksesta ja ilmoittautumaan työttömäksi, jotta työnantaja voi hakea palkkatukea. Sen jälkeen alkaa uusi prosessi oppilaitokseen hakeutumisessa ja opiskelijaksi ottamisessa. Tämä on järjetön näytelmä, joka ei hyödytä ketään. Näkisinkin, että työttömyysehdon voisi poistaa tällaisissa tapauksissa. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että palkkatuen käyttöä lisätään. Jotta käyttö aidosti lisääntyy, ja työllistäminen sen myötä, tulee byrokratiakoukeroita loiventaa.
Oppisopimus on voisi olla nykyistä useammalle nuorelle, mutta myös aikuiselle, polku työelämään ja työpaikkaan. Emme ole kaikki kirjaviisaita, eikä tarvitsekaan olla. Oppisopimuksessa voi pitkälti itse tekemällä oppia uuteen työhön. Sitä kannattaa edistää.
Antti Kaikkonen
Kirjoittaja on
puolustusministeri
ja kansanedustaja (kesk).
