Syksyn aikana suurin yhteiskunnallinen keskustelu Ruotsissa on liittynyt jengirikollisuuteen. Ruotsissa alkusyksystä ryöpsähtänyt rikollisverkostojen välinen väkivalta on johtanut useiden ihmisten kuolemaan ja asia huolestuttaa laajasti. Myös meidän kotimaiset mediat ovat välittäneet tietoa Ruotsin haasteista sisäisen turvallisuuden suhteen. Suomessa ei tällä hetkellä ole vastaavaa tilannetta. Ruotsin keskustapuolueen puheenjohtaja Muharrem Demirok oli viime viikolla vierailulla Suomessa ja osallistuimme molemmat tilaisuuteen, jossa keskustelun aiheena oli juuri sisäinen turvallisuus. Luonnollisesti jengirikollisuus oli keskeinen aihepiiri kun keskustelee ruotsalaisen kansanedustajan kanssa, mutta on todettava että Sisäinen turvallisuus-otsikon alle mahtuu paljon muuta kuin ainoastaan jengirikollisuutta, kuten myös miten lopulta päädytään tilanteeseen, jossa jengirikolliset käyttävät yhä enemmän väkivaltaa. Ilmiö on levinnyt lähinnä Tanskasta Ruotsiin ja silloin nousee tietysti huoli siitä, että ilmiö voi rantautua myös Suomeen. Siksi meidän on syytä tarkastella Ruotsin tilannetta ja pohtia onko vaarana, että samantapainen tilanne nousisi täällä ja miten sitä voi ennaltaehkäistä.
Valtion tasolla on syytä tarkastella, onko Suomen lainsäädäntö ajantasainen ja ohjautuuko tarpeeksi rahoitusta asianmukaisille viranomaisille, mutta on myös erittäin tärkeää varmistaa, että kaupungeilla on tarpeeksi varoja hoitaa ennaltaehkäiseviä toimia ja segregaation ehkäisyä.
Alueellisella eriytymisellä eli segregaatiolla tarkoitetaan kaupungin asuinalueiden väestörakenteen eriytymistä. Eriytyminen voi olla demografista, sosioekonomista tai etnistä. Helsingin kaupunki tutkii segregaatiota ja pyrkii ennaltaehkäisemään ja lieventämään segregaatiota laajoilla toimenpiteillä. Uskon, että juuri nämä toimenpiteet ja strateginen ote ovat keskeisiä. Ne ovat keskeisiä, jotta jokaisella ihmisellä säilyy tietoisuus ja tunne mahdollisuuksista ja keinoista parantaa asemaansa, eikä menetä luottamuksen tunnetta ja siten pahimmassa tapauksessa ajaudu rikollisjengien toimintaan.
Keskeistä segregaation estämiseksi on, että alueelliset palvelut, kuten koulut, harrastukset, kirjastot, liikuntapuistot, työllisyyspalvelut ja erilaiset kaupat, tavoittavat asukkaita ja että eri väestöryhmät kohtaavat toisiaan arjessa. Keskeistä on myös kestävä asuntopolitiikka, kaupunkiuudistus ja saavutettavuus. Lisäksi on olennaista kyetä välttämään hyvinvointierojen kasvua ja huononevaa turvattomuuden tunnetta ja siten myös tulevaisuususkon katoamista. Erityistä huomiota tulee kiinnittää lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen.
Ruotsissa syntynyt jengirikollisuus ei saa olla Suomen tie. Voimme ennaltaehkäistä tätä kehitystä jos opimme länsinaapurin virheistä ja panostetaan jokaisen ihmisen osallisuuteen yhteiskunnassa. Helsinki ja muut pääkaupunkiseudun kunnat kantavat suurta kansallista vastuuta tässä työssä ja ansaitsee siksi myös valtion vankkaa tukea.
Silja Borgarsdóttir Sandelin RKP:n varapuheenjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu
