Olet saattanut joskus kuulla sanan paikkariippumaton, tai paikkariippumattomuus. Hauska sanayhdistelmä, joka ei välttämättä aukene kokonaisuudessaan ihan heti. Monet tietävät, mitä on etätyö, mutta että paikkariippumattomuus. Mitä se sellainen on? Tai monipaikkaisuus?
Se on tulevaisuutta, mutta sikäli jo nykyisyyttä, että monet toteuttavat sitä. Yhä useammat suomalaiset asuvat ja työskentelevät kaupungeissa, mutta heillä on juuret ja mahdollisesti kakkosasunto kaupunkien ulkopuolella. Monesti ihmisiä kategorisoidaan maalaisiin ja kaupunkilaisiin. Aivan kaikki eivät kuitenkaan identifioi itseään kumpaankaan, vaan ovat kaupunkimaalaisia tai toisinpäin. Tai ihan vain puhtaasti kaupunkilaisia tai maalaisia. Monipaikkaisuus koostuu eri paikoissa tapahtuvasta työstä, liikkumisesta, paikoista, asumisesta, kokemuksista ja harrastuksista. Ihmisten elinympäristöä leimaa yhä enenevissä määrin paikat ja liikkuminen niiden välillä. Kolmasosa työssäkäyvistä käy työssään kotikuntansa rajojen ulkopuolella. Olen itsekin yksi heistä, sillä asun Tuusulassa, mutta olen lähes koko työurani ajan käynyt Helsingissä töissä.
Elämme ajassa, jossa toimintaympäristön muutokset ja työn murros ovat historiallisen nopeita. Työtä koskevat ajattelu- ja toimintatavat muuttuvat. Digitalisaatio mahdollistaa erilaisia työskentelytapoja paikasta riippumatta. Tämä on olennaista ei vain valtion, vaan myös muiden työnantajien työnantajakilpailukyvyn näkökulmasta. On tärkeää, että ihminen voi elää oman näköistään elämää itselleen parhaaksi kokemassaan paikassa. Joskus näitä paikkoja voi olla useampi. Vaikka kohtaamiset kasvokkain ja ns. käytäväkeskustelut ovat työelämässä tärkeitä, pystyy yhä useammassa työssä työtehtäviä hoitamaan mainiosti myös etäyhteyksien päästä.
Hyvät etäyhteydet ja digitalisaation mahdollistamat erilaiset työskentelytavat mahdollistavat monelle monipaikkaisen tai paikkariippumattoman elämän. Se ei ole todellisuutta vain yrittäjille, vaan yhä useammin myös työntekijäasemassa oleville. Kaikkia kiviä ei varmastikaan ole vielä käännetty etätyömahdollisuuksien lisäämiseksi. Uskon, että meillä on vielä paljon mahdollisuuksia käyttämättä tässä asiassa.
Meillä on Suomessa peräti puoli miljoonaa vapaa-ajan asuntoa. Työelämä muuttuu, vapaa-aika lisääntyy (tämä kokemus on toki yksilöllistä) ja perhesuhteet muuttuvat. Tämä aiheuttaa osittain taloudellisia haasteita, mutta luo myös mahdollisuuksia oman näköisen elämän elämiselle paikasta riippumatta.
Monipaikkaisuuteen liittyy paljon muutakin kuin työnäkökulma. Siihen liittyy myös esimerkiksi se, että monet asuvat kaukana huolenpitoa tarvitsevista sukulaisistaan. Tässäkin suhteessa riittää mietittävää, että mitä voimme tehdä joukon elämisen sujuvoittamiseksi.
On pidettävä huoli siitä, että lainsäädäntömme huomioi myös monipaikkaisten henkilöiden tarpeet. Monipaikkaisuus ja paikkariippumattomuus ovat nykyisyyttä, mutta yhä enenevissä määrin tulevaisuutta.
Kehitys kehittyy ja oleminen ja tekeminen eivät ole aina paikkaan sidottuja.
Antti Kaikkonen
kirjoittaja on
puolustusministeri (kesk.)
