Venäjän presidentti Vladimir Putin on hyvin selkeästi kertonut historiakäsityksensä. Venäjän alkukoti on Krimillä. Ukraina ja Valko-Venäjä ovat luonnollinen osa slaavilaista Venäjää. Venäjän alennustilassa Lenin ja Gorbatshov ovat tehneet suuria virheitä ja antaneet keisarillisen vuoden 1917 Venäjän pirstoutua. Jokaisen hyvän tsaarin tehtävä on palauttaa Venäjän suuruuden loistokas aika. Putin on edennyt julkisesti ilmoittamansa käsikirjoituksen mukaan. Mitään yllättävää ei siis ole tapahtunut. Krim on otettu sotilaallisella voimalla. Valko-Venäjän todellinen kontrolli on siirretty Venäjälle, kun Venäjän joukot toimivat vapaasti Lukashenkon muodollisesti johtamassa maassa. Ukrainaan nyt hyökätään, kunnes se on vallattu tai siellä on Moskovalle uskollinen hallinto. Seuraavassa vaiheessa palautetaan Moldova, Baltian maat ja Suomi Venäjän alaisuuteen.
Hyvä tsaari ei luonnollisestikaan epäonnistu valloituspyrkimyksissään. Siksi hän ottaa hallittavissa olevia riskejä. Krimin valloitus oli hyvin siisti ja tehokas operaatio. Valko-Venäjän haltuunotto on ollut vaivatonta. Ehkä näiden menestysten vuoksi Putin kuvitteli, että Ukrainan operaatio on helppo ja ohitse muutamassa päivässä. Tällä hetkellä ukrainalaiset taistelevat myös Suomen puolesta. Sillä mitä vaikeammaksi Ukrainan valloitus käy, sitä varovaisemmaksi Putin tulee seuraavien askelten ottamisessa. Riittävän voiman kokoaminen jatko-operaatioihin kestää myös pitempään ja antaa kohdemaille enemmän aikaa valmistautua. Yhden asian Putin kuitenkin tietää. Hänellä ei koskaan tule olemaan kykyä voittaa yhtynyttä Amerikkaa ja Eurooppaa. USA:ssa ja Kanadassa asuu 350 miljoonaa ja EU:ssa 450 miljoonaa ihmistä. Venäjällä 160 miljoonaa. Lännen teknologinen osaaminen ja talous on vahvoja. Lännen on helppo lyödä Venäjä taistelutantereella. Kyse onkin siitä, onko länsi yhtenäinen ja onko se valmis nousemaan myös sotilaallisesti Venäjää vastaan. Historia opettaa, että Winston Churchill oli oikeassa Hitlerin suhteen. Sen sijaan Neville Chamberlain oli hyväntoivoinen hölmö ja häneltä puuttui näkemystä ja rohkeutta. Se maksoi miljoonia ihmishenkiä.
Länsi on ollut puheissa yhtenäinen, mutta teoissa varsinkin EU:n suurin jäsenmaa Saksa on ottanut Chamberlainin roolin. Selväksi on tullut, että länsi ei suostu käyttämään omia sotilaitaan muiden kuin Nato-maiden puolustamiseen. Venäjälle Baltian maiden valloittaminen ei ole vaikea sotilasoperaatio. Rauha Itämerellä perustuu vain siihen, että Putin tietää, että jos hän hyökkää Baltian maihin saa hän vastaansa Naton ja erityisesti USA:n sotakoneen. Siksi Naton pitää olla horjumaton yhteisen puolustussitoumuksen toteuttamisessa. Suomen tilanne on ongelmallinen. Suomi ei ole Naton jäsenmaa eikä kukaan ole sitoutunut sotilaallisesti auttamaan Suomea. Eli Suomi on Ukrainan tavoin helppo kohde. Vaikka nyt puheissa korostetaan solidaarisuutta, on sanojen muuttaminen teoiksi vaikeaa tilanteessa, jossa omia sotilaita pitäisi lähettää kuolemaan toisen maan puolesta. Kriisihetkellä Natoon liittyminen muuttaisi sodan oletusarvoja ja voisi johtaa suurvaltasotaan, jota riskiä USA tuskin ottaisi. Lisäksi äänestäjät Nato-maissa kysyisivät, miksi Suomea pitää auttaa, jos Suomi ei ole sitoutunut auttamaan muita länsimaita. Itsekkyydestä on oikeus rangaista. Nyt presidentti, hallitus ja eduskunta joutuvat miettimään johdetaanko Suomen ulkopolitiikkaa edestä vai onko Suomi vain ajopuu, jota tyrskyt heittelevät, meidän voimatta vaikuttaa kohtaloomme.
Kimmo Sasi
