Syksyllä 2020 valtuustoryhmämme Helsingissä jätti valtuustoaloitteen monialaisista matalan kynnyksen hyvinvointityöstä ja mielenterveyspalveluista lapsille ja nuorille. Silloin emme tienneet kuinka pitkä talvi ja minkälainen tartuntatilanne meillä oli vielä edessämme.
Tiesimme kuitenkin, että useat tutkimukset ja kyselyt osoittivat, että lapset ja nuoret ovat jo kauan altistuneet lisääntyneille hyvinvointi- sekä mielenterveyshaasteille. Koronan aiheuttamien lisäongelmien laajuus ei ollut vielä tiedossa, mutta silloinen poikkeustilanne oli lisännyt mielenterveyspalveluiden kysyntää.
Vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn vastaukset osoittavat että 33 % Helsingin yläasteoppilaista olivat olleet huolissaan terveydestään vuoden aikana, kun taas 19 % olivat kokeneet masennusoireita yli kahden viikon ajan ja 15,7 % kokeneet kohtalaista vaikeaa masennusta. Kahdeksas-ja yhdeksäsluokkalaisista kohtalaisesta vaikeaan masennusta kokeneista 55 % kärsivät myös koulu-uupumuksesta.
Uusia lukuja, tästä samasta kyselystä ei vielä löydy. Tiedämme kuitenkin, että mitä pitempään rajoitukset ovat voimassa ja mitä laajemmat ne ovat sitä suurempi vaikutus niillä on lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Suuri huoleni on, että pitkään jatkuneet rajoitukset ovat vaikuttaneet vielä kielteisemmin ja laajemmin erityisesti lapsiin ja nuoriin.
Tiedämme tänään, että toisen asteen pitkittynyt etäopiskelu on heikentänyt etenkin lukiolaisten oppimista ja hyvinvointia. Noin 70 prosenttia lukiolaisista ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoista kokee etäopiskelun vaikeuttaneen opintojensa etenemistä. Lukiolaisista 56 prosenttia kokee toivottomuutta ja alakuloa lähes joka päivä tai useimpina päivinä, kun keväällä 2020 osuus oli 39 prosenttia ja kouluterveyskyselyssä vastaavan kysymyksen tulos 18 prosenttia. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoista alakuloa ja toivottomuutta usein kokevien osuus on noin kolmannes. Usein tai jatkuvaa yksinäisyyttä kokee 38 prosenttia lukiolaisista ja 28 prosenttia ammatillisen koulutuksen opiskelijoista.
Pääkaupunki on aloittanut koronaepidemiasta johtuvien rajoitusten purkamista. Myönteistä on, että ainakin Helsingin exit-strategiaan kuuluu ajatus purkaa rajoituksia ensin lapsilta ja nuorilta. Ainoastaan rajoitusten purku ei riitä lasten ja nuorten parempaan hyvinvointiin. Lähiopetuksen toteuttaminen ja lasten ja nuorten harrastusten mahdollistaminen sekä julkisten tilojen, kuten kirjastojen ja nuorisopalveluiden avaaminen ovat keskeisiä nuorten arkipäivässä. On kuitenkin keskeistä, myös miettiä miten voimme paremmin tukea niitä lapsia ja nuoria, joihin rajoitukset ovat vaikuttaneet erityisen kielteisesti.
Ehdotimme viime syksynä mm. mielenterveyden ja hyvinvoinnin osaamisen vahvistamista kehittämällä poikkihallinnollista työtä ja lisäisimme oppilashuollon henkilökuntaa ja koulunuorisotyöntekijöitä kouluissa. Tämän lisäksi perustaisimme hyvän mielen kohtaamispaikan esimerkiksi Helsingin keskustakirjasto Oodiin.
Psyykkiset vaikeudet eivät kohdistu vain marginaaliseen ryhmään. Psyykkiset vaikeudet ovat tyypillisiä kumulatiivisia ongelmia, jotka hoitamattomina aiheuttavat suurta inhimillistä kärsimystä sekä kasvavia kustannuksia. Mitä aiemmin psyykkiset vaikeudet tunnistetaan ja käsitellään, sitä helpompaa ja edullisempaa se on. Nyt on aika toimia ja priorisoida lapsia ja nuoria.
Silja Borgarsdóttir Sandelin
RKP:n varapuheenjohtaja,
Helsingin kaupunginvaltuutettu
