Laman lapset on valtava sanapari. 1990-luvun konkurssiaallot, suurtyöttömyys ja kotien pahoinvointi jättivät jälkeensä lapsiin ja nuoriin. Laman hinta markoissa oli suuri, inhimillinen kustannus suurempi.
Koti on maailman keskipiste. Lama nakersi vanhempien hyvinvointia, mikä heijastui lasten hyvinvointiin. Tilannetta pahensi, että esimerkiksi koulujen iltapäivä- ja kerhotoiminnat ajettiin alas, kun valtion ja kuntien kirstut kumisivat tyhjyyttään ja päättäjämme kartoittivat hätälainoja maailmalta.
Laman lapsista tehdyt tutkimukset kertovat huono-osaisuuden periytymisestä. Pitkään toimeentulotukea tarvinneiden vanhempien lapset joutuivat todennäköisesti itsekin aikuisena turvautumaan toimeentulotukeen. Lapsuuden pitkittynyt vähäosaisuus näkyy usein myös aikuisena koettuina mielenterveysongelmina. Pitkäaikaistyöttömyys on iso inhimillinen tragedia.
Koronan myötä olemme yhteisessä pulassa, myös talouden ja työllisyyden kannalta. Akuutit toimet ovat eri asia kuin pidemmän aikavälin toimet. Molemmista päätöksiä tarvitaan. Näkyvätkö niissä 1990-luvun laman opit?
Akuutin hädän osalta on viime päivinä kerrottu merkittävistä ratkaisuista.
Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia tukeviin palveluihin tulee väliaikaista lisärahoitusta 112 miljoonaa euroa.
Opiskelupaikoista haaveileville nuorille iloisena uutisena tiedeministeri Hanna Kososen kertoi poikkeuksellisesta päätöksestä: Opiskelupaikkoja lisätään väliaikaisesti roimasti. 4800 korkeakoulupaikkaa, 120 miljoonaa euroa. ”Ylimääräisiä” opiskelupaikkoja on jaossa jo syksyllä.
Vauvasta vaariin –ajattelusta kertoo ikäihmisten huolenpitoon ohjattava 60 miljoonaan euron lisäsatsaus.
Hyvinvointivaltion ytimestä, arjen palveluista, vastaavat kunnat ovat kärsineet koronasta pahoin. Kunnat saavat nyt miljardipaketin iskua keventämään. Kuntiemme talouden pitkäaikaiset ongelmat ovat yhteinen ongelmamme, jolle emme jatkossakaan voi kääntää selkäämme.
Edellä kuvatut ovat väliaikaisia ja velkarahoitteisia panostuksia, eivät pysyviä lisämenoja. Pyrkimyksenä on päästä pahimmasta yli mahdollisimman vähin vaurioin. Kaikki yritetään pitää kyydissä.
Miten kriisin hoitamisesta päästään tukevalle maaperälle? Koronan tyrmääminen on kesken. Velkalaastari on tarpeen, mutta siitä ei ole avuksi ikuisesti. Vain taloudeltaan terve hyvinvointivaltio kestää. Monissa palveluja ja tukia tarvitsevissa kodeissa suurin toive on silti työpaikka.
Työttömyys ja konkurssit ovat yhteiskuntamme ja etenkin vähäosaisten vihollisia. Pyörät on saatava pyörimään ja ihmiset töihin. Siinä tarvitaan elinkeinoelämää, työntekijöitä ja yrittäjiä. Myös kansan valitsemat vastuunkantajat ovat avainroolissa. Toivon, että tarvittaviin päätöksiin kyetään syksyn tullen yhteisissä neuvottelupöydissä. Korona-laman lapsien ja hyvinvointivaltiomme tulevaisuutta kirjoitetaan nyt.
Antti Kaikkonen
Kirjoittaja on
puolustusministeri (kesk.)
