Koulukiusaaminen on puhututtanut merkittävästi viime päivinä. Keskustelu lähti liikkeelle Vantaan Kytöpuiston koulusta tapahtuneesta väkivallanteosta, jonka seurauksena teon uhriksi joutunut oppilas sai ensihoitoa.
Kyseinen tapaus on – valitettavasti – vain jäävuoren huippu. Koulukiusaamisen vitsaus on läsnä aivan liian monen lapsen ja nuoren elämässä. Kyse ei ole vain fyysisestä väkivallasta, vaan monesti uhri joutuu kokemaan henkistä väkivaltaa luokkatovereidensa taholta. Nykyään kiusaaminen on yhä useammin siirtynyt sosiaalisen median kanaviin. Siksi vanhempien tulee olla valppaina lastensa somen käytön suhteen. Vaikka sosiaalinen media tarjoaa paljon hyvää ja opettaa uusia asioita, tulee sivutuotteena joskus myös ikävämpiä ilmiöitä.
Koulukiusaamisen muodot ovat moninaisia ja kaikki niistä eivät ole suoraan opetushenkilökunnan havaittavissa. Yksi vakava kiusaamisen muoto on joukosta poissulkeminen. Lapsi ja nuori jätetään yksin. Tämä ei näyttäydy muille välttämättä kovin näkyvällä tavalla, mutta aiheuttaa syrjitylle koko elämän kestäviä haavoja. Moni joutuu kysymään itseltään, miksi ei kelpaa joukkoon. Näin ei pitäisi missään tilanteessa olla. Koulun henkilökunnalla on toki suuri vastuu kiusaamisen havaitsemisessa ja siihen puuttumisessa. Kaikkeen heidän rahkeensa eivät kuitenkaan riitä. Suuri merkitys asiaan on lapsen ja nuoren kotioloilla ja sillä, millainen esimerkki lapselle ja nuorelle siellä annetaan. Tässä on varmasti monella peiliin katsomisen paikka.
Kaiken kiireen keskellä jokaiselta tulisi löytyä aikaa käydä lastensa kanssa keskustelu kiusaamisesta ja sen kammottavista vaikutuksista kanssaihmisiin. Lapset ja nuoret eivät välttämättä itse ymmärrä, millaista tuhoa saavat aikaan uhrilleen kiusaamisen seurauksena. Lisäksi kiusatulla on usein korkea kynnys kertoa kiusaamisesta koulussa tai kotona. Kiusaamisen taakka on valtava ja häpeä siitä suuri. Ei välttämättä kehdata kertoa kenellekään, jotta tilanne ei pahenisi. Näin ei tietenkään pitäisi olla. Osa kiusatuista toki pystyy kertomaan asiasta, mutta osalle asia jää ikuisesti yksityiseksi salaisuudeksi, valtavaksi henkiseksi taakaksi. Kovin väärältä tuntuu myös se, että koulua joutuu useasti vaihtamaan kiusattu, eikä kiusaaja.
Koulukiusaamisen kitkeminen on yhteinen asiamme. Opettajilla, koulutuksen järjestäjillä ja koulujen aikuisilla on lakisääteinen vastuu pitää huolta siitä, että oikeus turvalliseen koulupäivään toteutuu. Vanhempien vastuuta unohtamatta.
Jos puhe ei riitä, koulussa keinoja puuttua kiusaamiseen on mm. oppilaan poistaminen luokkatilasta, jälki-istuntoon määrääminen ja kotiin lähettäminen. Äärimmäisimmissä tapauksissa kyseeseen voi tulla myös määräaikainen erottaminen ja jopa rikosoikeudellinen vastuu. Opetushallitus on julkaisemassa oppaan koulukiusaamisen ehkäisemiseksi ja lisäksi opetushenkilökunnan täydennyskoulutukseen on panostettu.
Koulukiusaamiselle ei saa olla sijaa yhteiskunnassamme ja työtä sen kitkemiseksi on jatkettava ja tehostettava kaikin mahdollisin keinoin.
Antti Kaikkonen
kirjoittaja on
puolustusministeri (kesk.)
