Koulutyön päättyessä saatiin jälleen yhtyä virteen, joka on syntynyt keskellä 1600-luvun lopun nälkävuosia. Sanat rohkaisevat puutteen ja hädän keskellä luottamukseen ja iloon luomakunnan heräämisestä kesään. Kristillisiin juhliin kuuluvat perinteet ovat osa suomalaista kulttuuria. Läntisten yhteiskuntien lainsäädäntöä on rakennettu tälle arvopohjalle, lähtien lukutaidosta, terveydenhuollosta, lastensuojelusta tai ihmisoikeuksien julistuksista. Perustuslaissa säädetään oikeus ilmaista vakaumus, mitä tukevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Sananvapaudella on korostunut merkitys yhteiskunnallisen keskustelun samoin kuin tieteen ja taiteen aloilla.
Elämme maailmankatsomuksellisen murroksen aikaa, jota leimaa nousevana trendinä cancel- eli vaientamiskulttuuri. Pelon ja vaientamisen kierteeseen ei tule suostua. Rohkaisen jokaista käyttämään sanan- ja uskonnonvapautta, sillä se on paras tapa ehkäistä itsesensuurin mielialaa. Koulukentässä uskonnonvapauslakia on usein tulkittu painottaen negatiivista uskonnonvapautta, oikeutta kieltäytyä uskonnonharjoittamisesta. Lainsäätäjän näkökulma oli toinen: varmistaa positiivinen oikeus uskonnonharjoittamiseen. Jokaisella Suomessa asuvalla on oikeus tutustua kulttuurisiin juuriimme. Maahanmuuttajalasten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ei edistä se, jos eristämme heidät siitä arvotraditiosta, joka on muokannut yhteiskuntaamme satojen vuosien ajan. Jos emme itse arvosta ja tunne omaa kulttuuriamme, kuinka voimme olettaa tänne tulijoiden sitä kunnioittavan? Lapset ja nuoret ovat yhteiskunnan arvojen seurausten tehokkain mittari.
Nykynuoret eivät elä arvotyhjiössä vaan ristiriitaisten arvojen kaaoksessa, jossa he joutuvat etsimään aineksia moraaliinsa ja identiteettiinsä. Arvomurroksen myötä olemme taloudellisen hyvinvoinnin keskellä tilanteessa, jossa henkinen pahoinvointi kasvaa. Yhä useampi nuori kärsii mielenterveyden häiriöstä. Liian moni ajautuu koulunpenkiltä kansaneläkkeelle masennuksen myötä. Nuorten järkyttävät väkivallanteot sekä lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian kasvavat tarpeet ovat nostaneet kysymyksiä, miten voisimme vahvistaa yhteisöllisyyttä ja lasten kasvua tukevaa arvopohjaa. Lapset ja nuoret tarvitsevat välineitä elämän suurten kysymysten pohtimiseen ja oikean ja väärän rajojen löytämiseen. Arvokasvatusta vaaditaan kouluihin, mutta arvot jäävät tyhjiksi sanoiksi, jos niitä ei kyetä määrittelemään. Kristillisestä perinteestä nousevien arvojen myönteiset mahdollisuudet ansaitsisivat tulla huomatuksi.
Näiden arvojen pohjalta voidaan johdonmukaisesti perustella ihmisarvon ehdottomuus, ihmisten tasavertaisuus ja elämän tarkoituksellisuus. Pelkkä pään tieto ei vielä auta lasta tekemään rakentavia valintoja. Arvot muuttuvat eläväksi käytännöksi laskeuduttuaan sydämen tasolle. Kristillinen usko ja siitä nouseva kulttuuriperintö on suomalaisen yhteiskunnan aarre, jota on tarpeetonta piilotella.
Päivi Räsänen kansanedustaja, lääkäri
