Opiskellessani yliopistossa terveydenhuollon maisteriksi tein kahtena kesänä hoitajana yövuoroja vanhusten ympärivuorokautisen hoivan osastolla. Valvoin viime hetkiä elävän, usein kipujen kanssa kamppailevan, ihmisen rinnalla kiireisen osaston töiden painaessa päälle. Silloisina yön tunteina minusta tuli vannoutunut hyvän saattohoidon ja palliatiivisen hoidon puolestapuhuja ja edistäjä. Hyvään saattohoitoon kuuluu se, että on aikaa ihmiselle silloin, kun hän sitä tarvitsee. Ihmiselämää on kunnioitettava sen loppuun saakka. Kenenkään ei pitäisi joutua kuolemaan peloissaan eikä kivuissaan tai yksin. Laadukkaalla saattohoidolla ja palliatiivisella hoidolla on mahdollista hoitaa ihmistä niin, että arvokas kuolema olisi mahdollinen ja jäljellä oleva elämä mahdollisimman hyvää. Myös omaisten valmistautuminen lähestyvään kuolemaan on tärkeä osa saattohoitoa.
Vaikka saattohoitoamme on Suomessa kehitetty ja maassamme on laadukkaita esimerkkejä, on hoidossa merkittäviä alueellisia eroja ja räikeitä puutteita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreiden tutkimustulosten mukaan eri potilasryhmät eivät saa palveluita tasa-arvoisesti, eikä hoidon tarvetta aina edes tunnisteta, jolloin hoitoa jää myös kokonaan saamatta. Hyvän ja arvokkaan saatto- ja palliatiivisen hoidon varmistamisessa avainasemassa ovat ammattilaisten koulutus sekä sitova lainsäädäntö. Eduskunnassa vuonna 2018 tekemämme tahdonilmaisun johdosta sosiaali- ja terveysministeriö asetti asiantuntijaryhmän selvittämään elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa. Ryhmän yksimielinen näkemys oli, että saattohoidon puutteiden korjaus edellyttää lakimuutoksia. Olen huolissani siitä, että saattohoidon kehittämistä on jatkettu vain hankkeilla.
Olen tehnyt lakialoitteen terveydenhuoltolain muutoksista pohjautuen asiantuntijoiden esitykseen vauhdittaakseni hallitusta tuomaan lakiesityksen eduskuntaan. Lakialoitteessa ehdotetaan säädettäväksi nykyistä laajemmin velvollisuudesta järjestää saatto- ja palliatiivinen hoito. Lainsäädännön ja riittävien voimavarojen lisäksi maassamme on panostettava henkilökunnan koulutukseen ja tiedon lisäämiseen. Viime kädessä laadukkaan saattohoidon tasa-arvoisen toteutumisen turvaa osaava terveydenhuollon henkilökunta. Viime vuosina on tapahtunut edistystä ja myönteiselle kehitykselle on yhdessä laitettava vauhtia. Tavoitteeksi asetettava, että jokaiseen sairaanhoitajien perusopetusta antavaan ammattikorkeakouluun saataisiin palliatiivisen hoidon opetuksesta vastaava opettaja ja koulutusohjelma kuntoon sekä kokoaikaisten professuurien ja kliinisten opettajien saaminen kaikkiin lääketieteellisiin tiedekuntiin, jotta myös tutkimus saadaan kunnolla vauhtiin. Iloitsen siitä, että Terhokodin toiminta on saatu pelastettua yhteisillä ponnisteluilla. HUSista Terhokotiin ohjataan potilaita aiempaa enemmän. Terhokodissa on koko sen olemassaoloajan tehty mittaamattoman arvokasta työtä saattohoidon kehittämiseksi. Terhokoti on ollut tässä työssä edelläkävijä.
Pidän tärkeänä, että saattohoitokotien asemaa vahvistetaan osana saattohoidon kehitystyötä. Myös omaisten valmistautuminen lähestymään kuolemaan on tärkeä osa saattohoitoa. Terhokoti on aina toiminnassaan antanut tukea koko perheelle, pieniä lapsia unohtamatta. Arvokas elämän viimeinen vaihe kuuluu kaikille.
Lähetän tuoreimpia politiikan kuulumisia eduskuntaterveisissä kerran kuukaudessa. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä minulle sähköpostia osoitteeseen sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi tai soittamalla 050 511 3033. Ajatukset ja ideat liittyen politiikkaan, kotikaupunkini Helsingin sekä koko Suomen kehittämiseen ovat aina tärkeitä ja tervetulleita. Pidetään yhteyttä.
