Pestään kädet, pidetään etäisyyttä, käytetään kasvomaskeja ja ollaan vastuullisia. Kipeinä ei vierailla sukulaisten luona, ei mennä töihin eikä kouluun, eikä muutenkaan liikuta muitten ihmisten joukossa. Näitä viestejä olemme omaksuneet viime kuukausien aikana ja näitä käytäntöjä meidän tulee jatkaa. Me suomalaiset olemme tarkkaan noudattaneet kehotuksia ja siksi tilastomme tartunnoista näyttävätkin, erityisesti muuhun Eurooppaan verrattuna, alhaisimmilta. Hyvä näin.
Kun kunnioitetaan fyysisestä etäisyydestä, meidän tulee kutenkin huomioida henkistä läheisyyttä. Soitetaan vanhemmille ja iäkkäimmille sukulaisille ja tuttaville. On erityisen tärkeätä muistaa riskiryhmään kuuluvat, jotka ehkä jo keväästä lähtien ovat jääneet paitsi harrastuksista, kulttuurista tai muusta kanssakäymisestä. Iästä riippumatta yksinäisyyden tunteet voivat kuitenkin nousta meille kaikille eikä niistä aina ole helppoa päästä eroon. Muistakaa siksi myös nuoremmat ikäpolvet, jotka ehkä kaipaavat harrastuksiaan, kavereitaan tai ne jotka ovat korkeakouluopiskelijoita ja hoitavat opintojaan etänä uudella paikkakunnalla.
Henkistä hyvinvointia on näinä päivinä tärkeätä edistää kaikin mahdollisin tavoin, tietysti fyysistä hyvinvointia turvaten. Yksilöinä voimme tehdä paljon, mutta myös yhteiskunnan eri osa-alueilla tulee pohtia mitä parannuksia voittaisimme tehdä henkisen hyvinvoinnin kannalta. Työpaikoilla, joissa on siirrytty etätyöhön, olisi esimerkiksi mahdollista välillä pitää rennompia digitaalisia kahvitaukoja ilman tiukkaa agendaa. Tämän tapaisia digitaalisia kanssakäymisiä voidaan järjestää myös kavereitten kesken. Kunnissa meidän tulee pohtia, miten voimme tarjota kulttuuri-, liikunta-, nuoriso- ja kirjastopalveluja turvallisesti. Kaikki nämä tukevat hyvinvointiamme.
Olen viime viikkoina pohtinut myös, miten kaupungin ulkotiloja kuten toreja, puistoja ja muita avoimia tiloja voitaisiin hyödyntää paremmin. Ulkona ei ole samaa vaaraa saada tartuntaa, jos noudatetaan turvallista etäisyyttä. Kesän hyvä esimerkki siitä miten voisimme käyttää torejamme tehokkaammin, oli Senaatintorille rakennettu Suomen suurin ulkoterassi. Kävijöitä oli kesällä 400 000, se työllisti 250 henkeä ja ruoka-annoksia myytiin 160 000 eikä järjestyshäiriöitä ollut yhtään. Tämä oli mainio idea, joka toteutui erinomaisesti.
Vaikka ilmat viilenevät ja päivät lyhenevät uskon hartaasti, että ulkotilojamme voidaan käyttää paljon enemmän ja paremmin kuin mitä nyt teemme kaupungeissamme. Siksi teinkin ponnen viime viikolla, jonka kaupunginvaltuusto hyväksyi. Ponsi edellyttää, että selvitetään miten Helsingin torien käyttöä, voitaisiin parhaiten lisätä helsinkiläisten viihtyvyyden ja hyvän ilmapiirin edistämiseksi. Uskon vahvasti, että löytyisi montaa hyvää idea, miten ulkotiloja voitaisiin elävöittää nyt tulevaksi talveksi, mutta myös ensi kesäksi, on sitten koronatilanne mikä tahansa.
Voimia kaikille näinä vaativina aikoina ja muistakaa soittaa läheisillenne!
Silja Borgarsdóttir Sandelin
RKP:n varapuheenjohtaja
ja kaupunginvaltuutettu
(Helsinki)
