Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Voiko näin sanoa myös lumesta? Oli miten oli, luettelo lunta tarkoittavista suomen kielen sanoista on kuitenkin pitkä. Osa meistä tykkää lumesta, osa ei. Helsingin kaupunki kirjoitti viime viikolla twitterissä, että ”Kaupungin lumenvastaanottopaikoille tuodaan tällä hetkellä 4 000–5 000 lumikuormaa päivässä. Se tarkoittaa, että viikon aikana vastaanotetaan lähes keskivertotalven mukaiset lumet. Keskivertotalven määrä on noin 50 000 kuormaa.”
On siis selvää, että tällaiseen määrään lunta voi olla vaikea valmistautua. Samalla mielessäni kuitenkin käy kysymys, miten talvi ja lumi voi yllättää pohjoismaisen pääkaupungin? Etenkin kantakaupungissa haasteena ovat olleet aurojen tiellä olevat pysäköidyt ajoneuvot. Jalkakäytävät ovat monin paikoin olleet huonossa kunnossa ja näkyvyyden estäviä lumikasoja on eri puolilla Helsinkiä. Liikenteessä liikkuminen on ollut haasteellista sekä autoilijalle että jalankulkijalle.
Erityisen haastavaa liikkuminen on lastenvaunujen kanssa ja henkilöille, joilla on muutenkin vaikeata liikkua. Tähän liittyen muistan viime valtuustokauden helsinkiläisen RKP:n valtuutetun Gunvor Brettschneiderin aloitteen tasa-arvoisemmasta lumenaurauksesta. Aloitteen mukaan kevyenliikenteen väyliä sairaaloiden, koulujen ja päiväkotien läheisyydessä pitäisi asettaa etusijalle. Aloitetta ei kuitenkaan hyväksytty.
Tiedän, että kaupungin vastuulliset tahot ovat viime viikkoina tehneet parhaansa. Kaupungin koko kalusto on ollut käytössä ja lisäksi on hankittu lisäkalustoa. Helsingin kaltaisessa, modernissa kaupungissa on kuitenkin opittava haastavista kokemuksista ja tehtävä parannuksia. Kaupunkilaisilla on oikeus liikkua vapaasti kaupungissa ja tällä kysymyksellä on suuri merkitys viihtyisyyden ja turvallisuuden kannalta.
Etenkin Helsingin keskustassa haasteena on olleet lumenvarastoinnin puute. Osa lumesta viedään Hernesaareen ja kaadetaan siellä suoraan mereen. Tämä perustellaan sillä, että on nopeampaa ja tehokkaampaa viedä keskustan lumet sinne sen sijaan, että se ajettaisiin toiseen lumenvarastointiin kauempana keskustasta. Ymmärrän, että tämä monesta näkökulmasta on kätevää, mutta olen samalla todella skeptinen. Jokainen meistä ymmärtää, että mereen ei kaadeta ainoastaan lunta vaan myös kaikki se lika ja roska, joka tulee lumen mukana kaduilta. Meri ei ole paikka katulumelle!
Lumi ei aina ole minulle niin rakas lapsi, kun minulla on kiire, on liukasta tai raitiovaunulla on lumen takia haasteita. Rakastan kuitenkin aamuisin katsoa makuhuoneenikkunastani lumenpeittämää puistoa. Lumi valaisee kauniisti muuten niin pimeätä talvea ja saa ainakin puistossa olevat ihmiset hymyilemään.
Silja Borgarsdóttir Sandelin
Helsingin kaupunginvaltuutettu ja RKP:n varapuheenjohtaja
