Sopu hoitoalan työmarkkinariitaan on helpotus, sillä toimiva terveydenhuolto on yksi tärkeimmistä huoltovarmuustekijöistä. Olen ollut hoitajana työkentällä kaksissa edellisissä työtaistelutoimissa vuonna 1995 ja 2007 ja tiedän, että stressi työntekijäpuolella on varmasti ollut kova. Ainakin itse koin vuonna 2007 epätietoisuutta siitä, että mitä tulee tapahtumaan. Hallituksen pikaaikataululla vuonna 2007 laatima ”pakkolaki” tuntui pöyristyttävältä. Toimin silloin yöhoitajana. Nyt vuonna 2022 olin eduskunnassa osallistumassa uuden ”pakkolain” säätämiseen – tosin vastarinnassa. Tein pakkolain hylkäysesityksen ja asiasta äänestettiin. Pakkolaki astui kuitenkin voimaan nopeasti ja käräjäoikeuden päätös kumosi niin lakot kotihoidossa kuin terveydenhuollossa. Hoitajien joukkoirtisanoutumisten uhka leijui työnantajien päällä, mutta niitä ei lopulta tarvittu. Hoitajat äänestävät nyt itse omilla jaloillaan ja tutkailevat, että oliko sopimus hyvä vai jotakin siltä väliltä. Jonkinlaisen ankkurin saman työnantajan palveluksessa olleen hoitajan jalkaan kytkee oikeus ylimääräiseen 600 euron koronalisään. Sen saa, jos 13.3.- 5.6. 2020 välisenä aikana voimassa ollut työsuhde jatkuu 28.2. 2023 saakka.
Tämä on ymmärrettävästi poikinut jo kritiikkiä: on ollut hoitajia, jotka ovat muuttaneet koronakriisin aikana toiselle paikkakunnalle, mutta työt ovat kuitenkin jatkuneet uuden kotikunnan sairaalassa, tehohoidossa, päivystyksessä, vanhustenhoidossa tai synnytyssalissa. Laakereilleen lepäämään jääneitä hoitajia koronakriisin aikaan on varmasti todella vähän. Mielestäni koronakorvaus voisi olla työnantajan harkinnassa siten, että tunnolliset työntekijät saisivat sen myös ja erilaiset elämäntilanteet, kuten muutto ja uusi työnantaja, otettaisiin huomioon. Kansalaiset ovat olleet aktiivisia kertoessaan mielipiteitä hoitajien työtaistelusta, terveydenhuollon ongelmista ja vanhustenhoidon kriisistä. Viimeisimmät gallupit kertoivat, että istuvan hallituksen kyky hoitaa vanhustenhuollon kriisiä saa kansalta moitteta. Kansanedustajana saan paljon viestejä ja yhteydenottoja. Pyydetään apua saada läheiselle hoivapaikka, parempaa kotihoitoa tai apuväline. Toivotaan apua saada lääkäriaika, taksikortti tai leikkaukseen pääsy. Kun ihminen joutuu odottamaan hoitoa tai taistelemaan apua itselleen, syntyy hoitokärsimystä, jota Suomessa ei ymmärretä. Syntyy myös eettisiä ristiriitoja, joiden parissa terveydenhuollon ammattilaiset painivat. Ketä hoidetaan, kuka saa lääkäriajan tai sen päivän viimeisen magneettikuvauksen. Kuka hoitajista huolehtii, että se yhdeksänkymmentävuotias vanhus saa lääkäriin kontaktin ympärivuorokautisessa hoivapaikassa? Viime viikonloppuna minua lähestyi henkilö, joka esitti kysymyksen. Miten hän voisikaan vaatia parempaa ja huomaavampaa hoitoa läheiselleen hoivakodissa, kun maailmassa on sota ja ihmisiä jää kodittomaksi ja menehtyy. Eikö ole riittävää, että on katto pään päällä? Paljonko ja mikä on tarpeeksi?
Yksikään teko tai puheenvuoro hoitajien ja heidän hoidettaviensa puolesta ei ole ollut turha. Olemme kaikki samassa veneessä ja jokainen meistä tarvitsee joskus hyvää hoitoa. Suomen on näytettävä hoitoalan ammattilaisille signaali, että heidän työllään on merkitystä ja arvoa. Suomen on näytettävä myös kansalaisille, että jokaisen hoitaminen on tärkeää ja arvokasta. Veronmaksajien rahoja on käytettävä entistäkin enemmän terveydenhuoltoon ja Suomen rakentajat ovat avun ansainneet. Hoitoalan sovussa riittää pureksittavaa. Tarkat luvut palkankorotusten määrästä selvinnevät aikanaan. Kun tänään kirjoitan tätä kolumnia, olen lähinnä hämmentynyt siitä, miten sekavalle hoitoalan liittojen Tehyn ja Superin ja kuntatyönantaja puolen tulkinnat hoitoalan sovun lopputuloksesta vaikuttavat. Ruohonjuuritasolla eli siellä synnytyssalissa, tehohoidossa, päivystyksessä ja vanhustenhoidon yövuoroissa kaivataan selkosuomea. Kun hoitajat tekevät työt, on meidän kerrottava heille millä työehdoilla ja palkalla. Toivottavasti nuo palkankorotukset avataan hoitajille, sillä mitään ei saa jäädä sattuman varaan. Potilasturvallisuuden, jota niin paljon työtaistelun aikaan korostettiin, aika on juuri nyt. Potilasvahinkojen määrät ovat Suomessa liian korkeat ja palkkaratkaisussa on kyse myös potilasvahinkojen ennaltaehkäisystä. Hoitajien pitäminen alalla on parasta potilasturvallisuutta.
Arja Juvonen (ps) Kansanedustaja Geronomi(AMK) Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelutoimikunnan jäsen (ETENE) 050-5311108
