Eduskuntaan on jälleen tulossa kansalaisaloite eutanasian laillistamiseksi. Sen tarvetta perustellaan parantumattomasti sairaan potilaan kärsimyksillä ja hänen itsemääräämisoikeudestaan johdetulla oikeudella kuolla. Terveydenhuollon etiikka ja saattohoidon keinovalikoima eivät puolla kumpaakaan perustelua. Lääkärin koulutus perustuu ihmisen elämän suojelemiseen, sairauksien ja oireiden hoitamiseen, ei elämän lopettamiseen.
Saattohoidon menetelmät ovat kehittyneempiä kuin koskaan historiassamme. Kipua ja ahdistusta voidaan hallita ja kärsivä potilas voidaan tarvittaessa sedatoida, vaivuttaa uneen. Toiveet eutanasiasta perustuvat usein virheellisiin käsityksiin. Eutanasia ei merkitse hyödyttömistä hoidoista luopumista tai vahvaa kivunlievitystä. Minkään lääkkeen virallinen käyttöaihe ei ole ihmisen surmaaminen. Eutanasiassa potilas myrkytetään laskimoon ruiskutettavalla aineella. Eutanasia ei ole hoitotoimenpide vaan rikos, joka sen laillistaneissa maissa jätetään rankaisematta. Alankomaiden kehitys on varoittava esimerkki. Siellä hallitus on päättänyt sallia eutanasian eli armokuoleman myös alle 12-vuotiaille lapsille. Eutanasian piiriin on otettu dementiapotilaita ja psykiatrisesti sairaita ilman heidän selvää suostumustaan.
Maissa, joissa eutanasia on otettu käyttöön, myös itsemurhien määrä on lisääntynyt. Jos itsemääräämisoikeutta pidetään perusteena eutanasialle, miten voidaan uskottavasti torjua itsemurhia? Eutanasialaki väistämättä johtaisi ajatukseen, että vaikeasti sairaan tai vammaisen ihmisen elämä ei ole yhtä arvokasta kuin terveiden. Eutanasia ja itsemurhassa avustaminen vaikuttavat niitä suorittaviin lääkäreihin. Peräti 45 % hollantilaislääkäreistä koki omaisten tai yhteiskunnan painostusta eutanasian suorittamiseen. Eutanasian suorittamisen jälkeen 72-80 %:lla lääkäreistä on tunne-elämän vaikeuksia. Hallitusohjelmassa luvataan selkeyttää säädöksiin oikeus saattohoitoon, joka turvaa hyvän elämän loppuvaiheen hoidon riippumatta ihmisen asuinpaikasta tai hoitopaikasta. Samalla varmistetaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaaminen ja saatavuus sekä omaisten huomioiminen.
Suomessa kuolee vuosittain yli 60 000 ihmistä. Heistä 30 000 eri ikäistä ihmistä tarvitsee oireita lievittävää eli palliatiivista hoitoa tai saattohoitoa. Näissä on tärkeää varmistaa jokaisen kuolevan ja hänen läheistensä yksilölliset tarpeet. Jokaisen tulee saada kokea itsensä ja elämänsä arvokkaaksi. Kärsimykset ja kivut on hoidettava. Lähestyvä kuolema koskettaa yhtä lailla perhettä ja läheisiä, jotka on hoidossa huomioitava. Tarpeelliset erityisjärjestelyt hyvälle saattohoidolle ja palliatiiviselle hoidolle tulee saada toteutumaan riippumatta siitä, tapahtuuko hoito kotona, palvelutalossa tai sairaalassa. Suomalainen yhteiskunta kykenee hoitamaan jokaisen kuolevan tasokkaasti ja ihmisarvoisesti, kun vain yhdessä niin päätämme tehdä. Potilaita ei pidä ryhtyä surmaamaan.
Päivi Räsänen lääkäri, kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
