Euroopan unionin komissio on esittänyt EU-rikosten luettelon laajentamista kattamaan vihapuheen ja -rikokset. Vihapuheen ja -rikosten kriminalisoiminen EU:n tasolla edellyttää kuitenkin oikeusperustaa, jota ei nykytilanteessa edes ole. Komissio voisi esittää varsinaisen lainsäädäntöehdotuksen vasta sen jälkeen, kun kaikki jäsenmaat ovat hyväksyneet nyt tehdyn aloitteen. Aloitteella on periaatteessa hyvä tarkoitus. On tärkeää puolustaa jokaisen ihmisen ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia. Kaikenlainen halventava puhe on moraalisesti väärin. Esitys on kuitenkin ongelmallinen vihapuhe-käsitteen epämääräisyyden vuoksi. Vihapuheesta ei ole olemassa kansallisesti tai kansainvälisesti yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Julkisen keskustelun suitsiminen vihapuheen nimikkeellä on myös aina altis poliittisille vaikutuksille.
Sananvapaudella on korostunut merkitys yhteiskunnallisen keskustelun samoin kuin tieteen ja taiteen aloilla. Sananvapautta pidetään demokratian perustana ja ydinajatukseltaan poliittisena oikeutena, joka on tiedonvälityksen sekä avoimen ja vapaan kansalaiskeskustelun edellytys. Sananvapaudella turvataan oikeutta osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon sekä oikeutta arvostella vallan käyttöä. Oikeusvaltiossa rikoslaki ei voi rajoittaa kansalaisten sananvapautta ja uskonnonvapautta paitsi silloin, kun rajoittaminen perustuu lakiin, ja rajoittaminen on toisten perus- ja ihmisoikeuksien tähden tai yleisen turvallisuuden vuoksi aivan välttämätöntä. Nykyinen lainsäädäntömme mahdollistaa jo sananvapauden rajoittamisen mm. kunnianloukkauksen, kansanryhmää vastaan kiihottamisen tai vaikkapa lapsipornon kohdalla.
Pyrkimys rajoittaa sana- ja uskonnonvapautta entisestään on ajankohtainen läntisessä maailmassa. Lukuisat kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja julistukset sekä Suomen perustuslaki takaavat meille sanan- ja uskonnonvapauden. Kansainväliset julistukset saivat syntynsä toisen maailmansodan jälkeen. Sotaa edelsi sananvapauden kaventaminen totalitaarisissa maissa. Komission esityksen yksi keskeinen tarkoitus näyttää olevan uskonnon- ja sananvapauden rajoittaminen, erityisesti jälkikristillisen Euroopan arvomurrokseen kytkeytyvissä avioliittoetiikan kysymyksissä, joita verkottuneet, verovaroin vahvasti rahoitetut lgbtq-etujärjestöt ahkerasti lobbaavat. Suomen tulee olla vapaa ja suvaitsevainen kansalaisyhteiskunta, jossa kunnioitetaan myös kristillisen maailmankuvan omaavien henkilöiden oikeutta ilmaista vakaumustaan. Kristinuskon juuret Euroopassa ovat syvät. Klassiseen kristilliseen ihmiskäsitykseen perustuvaa vakaumusta ei pidä leimata fobiaksi. Kehityssuunta, jossa suvaitaan vain yhtä poliittisesti korrektia mielipidettä, lähentelee totalitarismia. Komission aloite nostaisi vihapuheen yhdeksi raskaimmista rikoksista terrorismin, ihmiskaupan ja rahanpesun rinnalle. Lain laajoja vaikutuksia vapauksiimme ei kukaan osaa vielä kukaan varmuudella arvioida.
Päivi Räsänen kansanedustaja (kd)
