Näivettyykö Helsingin keskusta-alue? Kuolevatko kivijalkakaupat? Kenelle kantakaupungin kadut kuuluvat: autoilijoille, pyöräilijöille vai kävelijöille? Viime kuukaudet julkisuudessa on käyty vilkasta keskustelua keinoista, joilla kaupunkien vanhat keskustat pidetään elävänä. Ilmiö on universaali. Nettikauppa, suuret automarketit ja korona muuttivat dramaattisesti tapojamme käyttää kaupunkia ja niiden perinteisiä palveluja. Helsingissä keskiössä on ollut Esplanadien katu- ja puistoalueen elävöittäminen. Jokaisella suuremmalla kaupungilla on oma ykköskatunsa, Pariisilla on Les Champs-Elysées, Berliinillä Unten den Linden ja Pietarilla Nevski Prospekt. Helsingillä on Esplanadinsa. Espan puisto, hotellit, ravintolat, kahvilat ja kaupat kuuluvat olennaisesti Helsingin kaupunkikulttuuriin. Esplanadin-puisto oli kohtaamispaikka jo 1880-luvulla ja se on edelleen vetovoimainen. Puisto palautettiin 1990-luvulla entiseen loistoonsa. Kauppatori syntyi 1800-luvun alussa, kun maalaistavaran myynti siirrettiin sinne Senaatintorilta. Perässä tulivat markkinat ja nykyisenkaltaisen Kauppatorin alkoi muotoutua. Elintarvikkeilla oli torikaupassa tärkeä sijansa. Kalastajat myivät suoraan veneistä, maalaiset toripöydiltä. Silakkamarkkinat, joiden perinne palautuu 1700-luvulle, ovat edelleen tärkeä syksyn merihenkinen tapahtuma Helsingissä. Arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnittelema Suomen ensimmäinen kauppahalli valmistui torin kupeeseen 1889.
Esplanadin-puistosta oli 1880-luvulle tultaessa muodostunut porvariston suosima promenadipuisto. Kävelijät ”haluavat levätä, nauttia viileydestä, nähdä ja tulla nähdyksi”, kuvailivat helsinkiläiset päivälehdet. Puiston suunnitteluun osallistuivat johtavat arkkitehdit ja puutarhurit. Kaupungin omilta viljelmiltä saatiin eksoottisia puutarhakasveja ja jo aiemmin oli puistoon istutettu Saksasta tilattuja lehmuksia. Lehmuskujanteet ja pensasryhmät jättivät keskikäytävän avoimeksi, mikä varmisti ilmavan ja valoisan kokonaisvaikutelman. Suuret kivirakennukset, kuten arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelemat Catanin talo (1890), Hotel Kämp (1887) ja Grönqvistin talo (1882), antavat kadulle mannermaisen leiman. Viimeksi mainittu rakennus oli valmistuessaan Pohjoismaiden suurin asuin- ja liiketalo, ja siinä aloitti toimintansa Helsingin puhelinlaitos. Ensimmäinen teatteritalo nousi vuonna 1827 Esplanadin länsipäähän. Nykyään paikalla on Ruotsalainen teatteri vuodelta 1862. Teatteria uudistettiin 1930-luvulla.
Suurkaupunkiunelmaan kuuluivat 1800-luvulla suuret ravintolat ja ylelliset hotellit. Hotelli Kämp (1887/1999) muodosti komean kulissiin Suomen suuriruhtinaskunnan vireimmän vaiheen sosiaalisille, poliittisille ja kulttuurisille kohtaamisille. Vuonna 1833 ovensa avasi hotelli Seurahuone. Se oli vuosikymmeniä pääkaupungin huvielämän keskus. Nykyään entinen Seurahuone on virallisesti Kaupungintalo. Ravintolakulttuurin perinteitä Esplanadilla jatkaa Kappeli. Se on yhä vanhimpia alkuperäisellä paikalla olevia ravintoloita Helsingissä. Ravintolan edustalle kehittyi huvittelupaikka, kun ensimmäinen soittolava avattiin vuonna 1887. Esplanadit ja Esplanadin-puisto ovat säilyttäneet asemansa helsinkiläisten sydämessä. Espaa on kuvattu ja maalattu, siitä on kirjoitettu runoja ja laulelmia. Esplanadeilla saa yhä tunteen historiasta ja kaupunkikulttuurisesta jatkuvuudesta. Siksi kannattaa seurata Esplanadien uudelleen syntymistä tänä kesänä. Annetaan kävely-Espalle mahdollisuus. Se on poikkeuksellisen puhuttelevaa kaupunkitilaa ja helsinkiläisille rakas!
Laura Kolbe
