Suomessa moni asia on hyvin ja monella alalla olemme maailman kärkeä. Se kertoo siitä, että Suomen malli on toimiva. Ajatuksena on, että ihmisestä pidetään huolta vauvasta vaariin. Tästä vahvuudesta meidän on pidettävä kiinni.
Kuten presidentti Tarja Halonen on todennut, hyvässäkin talossa on aina korjattavaa. Kahden asian uudistustarpeesta on puhuttu Suomessa pitkään: vanhentuneet perhevapaat ja ikäihmisten hoivan epäkohdat. On vaadittu, että suomalainen perhevapaamalli pitää saada vastaamaan tämän päivän työelämää ja moninaistuvia perhemuotoja. On myös vaadittu, että ikäihmisten palvelut, erityisesti ympärivuorokautinen hoiva, pitää laittaa vihdoin kuntoon.
Viedessäni tytärtäni aamulla päivähoitoon huomaan usein, että suurin osa lapsensa tuojista on isiä. Se kertoo siitä, että isät haluavat osallistua yhä enemmän lasten hoitoon ja viettää aikaa jälkikasvunsa kanssa. Suomessa on nyt pohjoismaiden jäykimmät ja ansiotasoltaan heikoimmat perhevapaat. Tästä asiasta Suomessa vallitsee laaja yhteisymmärrys.
Vuosien toimettomuuden jälkeen tämä hallitus julkisti viime viikolla oman mallinsa perhevapaiden uudistamiseksi. Eri perhemuodot ja erilaiset perheet tuodaan samalle viivalle. Perheiden saaman tuen kokonaismäärä nousee nykyisestä yli 2.5 kuukaudella. Joustavuus, tasa-arvo ja myös lapsiperheiden toimeentulo parantuvat.
Vanhusten hoivan epäkohdat ovat olleet kaikkien tiedossa vuodesta toiseen. Yksi suuri epäkohta on ollut liian vähäinen hoitajien määrä ympärivuorokautisessa hoivassa. Ainakin kymmenen vuotta on puhuttu siitä, että suositus hoitajien määrästä ei riitä, vaan asiasta tarvitaan sitova kirjaus lakiin. Räikeistä laiminlyönneistä pitää päästä eroon. Isänmaamme rakentajat ansaitsevat inhimillisen vanhuuden.
Viime viikolla hallitus toi eduskuntaan lain ympärivuorokautisen hoivan sitovasta mitoituksesta 0.7, mikä tarkoittaa, että kymmentä vanhusta kohden pitää olla vähintään seitsemän hoitajaa. Nyt tämä tärkeä päätös saadaan vuosien vitkuttelun jälkeen tehtyä: ympärivuorokautisen vanhusten hoivan aliresurssointi kielletään lain voimalla, eikä Suomessa sen jälkeen saa olla yhtään yksikköä, jossa on liian vähän hoitajia. Tämä on selvä parannus vanhusten palveluiden laatuun ja luotettavuuteen, mutta myös hoitajien työoloihin ja jaksamisen tukemiseen.
Kaikkea ei kyetä korjaamaan kerralla, kaikki ei aina tapahdu hetkessä. Aina on myös uutta korjattavaa. Näidenkin uudistusten jälkeen tarvitaan rutkasti tekoja lapsiystävällisemmän Suomen rakentamiseksi ja vanhustenhuollon laadun parantamiseksi. Nykyiselläkin hallituksella on vielä paljon tehtävää ja monia haasteita riittää. Tärkeää kuitenkin on, että sanoista siirrytään tekoihin ja uudistuksiin, joiden tarve on yhteiskunnassa laajasti tunnistettu ja tunnustettu. Siksihän meidät päättäjät on eduskuntaan valittu.
Antti Lindtman
