Syksy on arjen aikaa. Tapaamiset, työt ja projektit sukeltavat uomiinsa, koulut, harrastukset ja esimerkiksi kurssit aloittavat toimintansa. Arjen kiireissä palvelut osoittavat joko sujuvuutensa tai toimimattomuutensa. Ja kun arki pysähtyy jonkin kriisin seurauksena – siinä vasta yhteiskunnan toimintakyky mitataankin. Jokainen suomalainen tarvitsee sosiaali- ja terveyspalveluita. Tuttavallisemmin kyse on neuvolatoiminnasta, hoivakodeista, mielenterveyspalveluista tai lähimmän terveyskeskuksen toiminnasta. Sairaanhoitajan- ja lääkärin vastaanotosta tai hammashuollosta.
Kun puhutaan ihmisen hyvinvoinnista, puhutaan samalla arjen turvallisuudesta. Siitä, onko kaduillamme ja kyläteillä turvallista liikkua. Siitä, voiko luottaa saavansa hyvää hoitoa ja hoivaa läpi elämän. Perustuslaki lähtee siitä, että julkisen vallan pitää turvata jokaiselle asuinpaikasta riippumatta riittävät ja yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistää väestön terveyttä. Tämän on aina oltava toimintamme lähtökohta. Sosiaali- ja terveyspalvelut uudistuvat parhaillaan. Suomessa hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa ja yhtenäistävät aiemmin kuntalähtöistä toimintaa suuremmille hartioille. Poikkeuksena toimii tietysti Helsinki, jossa kaupunki järjestää edelleen palvelut itsenäisesti. Suomessa palvelutarpeiden kasvu on lisännyt painetta sosiaali- ja terveyspalveluihin jo pitkään. Siksi uudistaminen on ollut välttämätöntä. Nyt se on saatu käyntiin.
Uudistamisen tarvetta on edelleen. Mutta hätiköidä ei saa tilanteessa, jossa kyseessä on ihmisten peruspalvelut, terveys ja turva. Nyt hallitus on kohdistamassa sote-uudistukseen valtavia 1,4 miljardin leikkauksia aikataululla, joka ajaa hyvinvointialueita säästämään peruspalveluista – lähipalveluista. Eduskuntaryhmäni on jättänyt aiheesta välikysymyksen, josta eduskunta tulee pian keskustelemaan. Toivottavasti löytyy toimintalinja, jolla suomalaisten tarvitsemat palvelut turvataan.
Yksi uudistuksen peruslähtökohdista oli vahvistaa varhaista tukea ja apua eri vaivoihin ja näin katkaista myös erikoissairaanhoidon kustannusten kasvua. Palveluiden saavutettavuus on tässä aivan keskeisessä osassa. Pidemmällä tähtäimellä varhainen tuki on aina paitsi ihmiselle itselleen, myös yhteiskunnalle parhaaksi. Terveys, turva ja sujuva arki. Siinäpä asioita, joihin panostaminen yleensä maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Omat vastuualueeni eduskuntatyössä painottuvat edelleen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Toimin ulkoasiainvaliokunnassa valiokuntavastaavana tällä kaudella ja tiedusteluvalvontavaliokunnan jäsenenä.
Saimme myös yhdessä toimittaja Jari Korkin kanssa valmiiksi kirjan. ”Kohti liittokuntaa – Antti Kaikkonen ja Suomen puolustuksen uusi asento” kertoo vuosistani politiikassa, painottuen viime vuosiin puolustusministerinä. Tämä lukuvinkkinä, jos jotakuta kiinnostaa enemmänkin toimintani ja ajatukseni viime vuosien tapahtumista, tulevaisuudesta ja maamme turvallisuudesta.
Antti Kaikkonen -kirjoittaja on kansanedustaja (kesk)
